United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sitä sinun ei tarvitse, sillä minä luotan ettet sinä tee mitään, ennenkun olet täysin varma itsestäsi. Ja jos sinä kerran siitä olet varma, ei sinun myöskään tarvitse minun tähteni mitään pelätä.» Nuorukainen katseli häntä ihmetellen ja ihastellen. »Kuinka kummallinen tyttö sinä Kyllikki olet!» huudahti hän. »Nyt vasta minä alan sinua ymmärtää.
»Oi Kyllikki, Kyllikki, jos sinä tietäisit!» huusi nuorukainen tuskissaan ja tempasi hänen molemmat kätensä. Mutta sitte hän taas ikäänkuin jäykistyi. »Ja jos minä sinuun ja itseeni nähden joskus uskaltaisinkin mutta siinä on vielä joku kolmaskin!» »Pelkäisitkö sinä häntä?» kysyi tyttö terävästi, katsoen häntä suoraan silmiin. »En pelkäisi, mutta jos hän ajaisi minut pilkaten ulos?»
Kolmen viikon kuluttua vihittiin Kyllikki ja Lemminkäinen ja he astuivat junavaunuun ajaakseen Kalevan kaupunkiin ja Saarelan asukkaat jäivät todella suu auki kummissaan junasillalle katsomaan. Ja patruuna lupasi heille riittävän vuosieläkkeen sillä ehdolla, että Lemminkäinen vastaisuudessa oppii elämään ihmisiksi, muuten lupasi hän peruuttaa sekä Kyllikit että eläkkeet.
Yhtä pyytäisin: tahtoisin tavata Sinua kahdenkesken, ennenkun astut isäni eteen. Pelkään nähdä Sinua näin monen vuoden päästä vasta hänen läsnäollessaan. Etkö voisi tulla ensin muinaiseen yhtymäpaikkaamme ja ilmottaa ennakolta kirjeessä päivän ja hetken? Kyllikki. Olavi astui Moision portaita ylös.
»Tunnenhan minä sinut», sanoi hän hiljaa, tarttuen lujasti Kyllikin käteen. Alkoi jo hämärtää, kun he kohoutuivat istualleen. Molemmat olivat kalpeita ja liikutettuja, mutta katselivat toisiaan niinkuin ne, jotka hätä ja tuska vihdoinkin on puristanut yhteen. »Lepää sinä vielä, sillaikaa kun minä laitan illallista», sanoi Kyllikki, painaen Olavin jälleen hiljaa tyynylle takaisin.
Mutta Olavi oli kuin kivettynyt, ainoastaan voimakkaat puistatukset kulkivat hänen lävitsensä. Kun Kyllikki näki hänet sellaisena, niin hänen oma surunsa hiukeni ja hänet valtasi ääretön mielipahan ja hellyyden puuska.
»Korea» Kyllikki oli lujempaa luonnetta; hän oli osoittanut, ettei hän »suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin». Tässä oli voitto voitettava, joka vaivaa vaati ja vaivan maksoi. Lemminkäinen suoriutuu siis kosiomieheksi. Turhaan epää häntä äiti, huomauttaen, että Saaren suku on korkeampaa arvoa; siihen kenties ei suvaitakaan halvempiarvoista.
Hän värisi kuin lankavyyhti tuulessa, tuntien taasen rinnassaan samaa pelottavaa tunnetta kuin äskenkin ja odottaen vain milloin jälleen jysäyttäisi ja jos jysäyttäisi, olisiko se viimeinen jysäys Tuvan ovi aukeni. »Terveisiä, Olavi! Minä viivyin niin kauvan, kun... Mutta hyvä jumala, mikä sinun on...? Sinähän olet kuin...» Kyllikki juoksi suoraa päätä hänen luokseen.
Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni, onko neittä Pohjolassa, piikoa Pimentolassa, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi!
»Kyllikki!» sanoi nuorukainen liikutettuna, pitäen häntä molemmista käsistä. »Voisi käydä niinkin, että tämä on viimeinen kerta, kun minä saan sinua kahdenkesken tavata.