Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän kallistui uupuneena tyynylle ja hänen vähäinen, vanhuuden kukistama ruumiinsa liikahteli vaikeasti kulkevain henkäysten mukaan.
Silloin aukeni portti ja Heintz tuli kotiin miehen seurassa. Hän oli siis ennenkuin aavistimmekaan, tuonut lääkärin mukanansa. Ilse hengitti silminnähtävästi huokeammin ja viittasi minua jättämään sijani vuoteen vieressä. Minä vedin varovaisesti pois kangistuneen käsivarteni ja annoin sairaan pään hiljaa vaipua tyynylle.
Pappilan arkielämä, sen pahempi, oli nikaraista ja loukkauskiviä täynnä; mutta Liisa oli nuori ja omasi rautaisen terveyden, hän voi nousta ylös yhtäaikaa kuin aurinko ja kun hän illalla laski päänsä tyynylle, nukkui hän aivan samassa se oli työn siunausta. Sunnuntaisin oli hänellä ainakin iltapäivällä vapautta.
Hän huokaa ja heittäytyy selälleen makaamaan, korkealle tyynylle, kädet pään alle, kyynäspäät pystyssä. Näin hän makaa kauan-kauan. Henrik on heräävinään. Uuno sammuttaa kynttilän, kääntyy seinään päin ja parin minutin päästä nukkuu. "Ei ole epäilemistäkään", ajattelee Henrik, "Uuno on rakastunut, on ollut jo ennen minua." Ensin oli Henrikistä kaikki niin kummallista ja uskomatonta.
Laskeusin polvilleni hänen vuoteensa viereen. Isä, rakas, oma vanha isäni! Hän kohotti ylös toisen kätensä ja pani sen pääni päälle. Toivomuksesi sanoi hän vaivaloisesti olkoon täytetty minä kiroan Hän ei saanut lausetta lopetetuksi, hänen päänsä vaipui raskaasti takaisin tyynylle.
Kello on jo yli kolmen». »Se on epäilemättä viisas määräys», vastasin, »jos vain voitte sen toteuttaa». »Siitä kyllä pidän huolen», vastasi tohtori, ja sen hän tekikin. Hän antoi minulle pikarillisen jotakin juomaa, joka uuvutti minut uneen heti, kun kallistin pääni tyynylle. Kun heräsin, tunsin olevani sangen virkeä.
Kuoleman pelko. Parkasin itkemään. Hän kumartui ylitseni, veti piikkopaitani suoraksi, kohotti minua ylemmäs tyynylle, peitti rievuilla jalkani ja sanoi: »No, no! Kun ovat heittäneet kummin piian kärpästen syötäväksi!» Rupesin häntä katselemaan ja pidin jalkani ja käteni aivan hiljaa. Hän ei ollut äidin näköinen; hänellä oli musta tukka, melkein yhtä musta kuin pirtin orsi.
Kas tässä on vaatemytty, sen minä otan ulos mukaani, että saat kuivat vaatteet huomiseksi". "Ei, nyt sinä olet liian hyvä. Hyvää yötä siis, voi hyvin". Liv oli tuskin ehtinyt ulos ennenkuin Aslak puoleksi nousi sängyssä ja kuunteli. Samassa heittäysi hän alas tyynylle ja rupesi nauramaan.
Tässä tuo elämäänsä kyltynyt raukka antoi päänsä vaipua alas tyynylle. Hän oli hiljaa ja ääneti hetken aikaa, minä näin hänen surullisesti hymyilevän, ja hän alkoi taas kirkkaammalla äänellä ja iloisemmalla nuotilla, laulamaan: Jospa koittavi koi, Jos hautaani kuulen, kun veisu se soi, Elohon mikä kutsuu... Niin mä loistoosi saan, Oi mun ruhtinaani! täält' mullasta maan Kun päätäni nostaa...
Hän siirsi mukavan tuolin ikkunan luo, painoi Esterin leikillisesti siihen istumaan ja paneutui sitten itse tyynylle hänen jalkainsa juureen miellyttävän vallattomaan asentoon. "Kas niin, pikku äiti", sanoi hän, nojaten käsivarttaan Esterin syliin ja pää käden varassa katsoen ylös häneen, "alotahan nyt kuulustelusi ja rangaistuksesi..." "Ei, poikani, me alotamme hiukan toisin..."
Päivän Sana
Muut Etsivät