United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut silloin kuoli se Maaherran Fox ja silloin meidät hän heitti ja maaherran piikoja mairittain hän jälkensä entiset peitti. Näin Murre Murreksi se porstattiin ja kun aamulla aateloitiin, niin illalla isien mainehet jo satavuosihin näyttää voitiin. Nyt herroille häntää hän heiluttaa ja kansalle karvoja nostaa ja meihin kun tohdi hän koskea ei, niin teille hän koittavi kostaa.
»Ole huoleti, vieras veljemme! Tuhat vuotta tai hetki, on yhtä se.» Ah, lentävä lehti, sun laillasko jäin ilonpuustani irti ja elämästäin? »Pysy tyynenä! On elo unta vaan, ilo ainoa itkeä unelmataan.» Ah, lentävä lehti, sun laillasko voin päin haihtua haaveita nousevan koin? »Tule viisaaksi, vieras veljemme! Koi koittavi, mutta ei murheelle.»
Mut impeni armas ja viehkeä-huuli, sun jouda en ruusujas suutelemaan, mun kansani kallis ja murhekas maani ne kutsuvat työhön ja taistelemaan. "Oi poikani, heittäös työsi jo pois, jo ammoin on saapunut yö, pian koittavi taivaalla huomenkoi tuo valvonta voimasi syö!" Oi äitini armas ja kultaisin, et nyt mua työstäni saa en jouda, en jouda mä uinailuun: kun vaarassa häilyvi maa.
Nyt herroille häntää hän heiluttaa Ja kansalle karvoja nostaa, Ja meihin kun tohdi hän koskea ei, Niin teille hän koittavi kostaa. Mut älkää te pentuset peljätkö, Jos kuinka sen kiiltävi hammas, Kun Murresta vaan häntä muistuttaa, Hän lauhkea on kuin lammas». Näin hallit ne haasteli irvistäin, Mut mennä ja uskoa heitä! Kuka koskaan koirilta rauhassa Lie astunut arvon teitä?
Ne siirtyvät sinne, kunne sa kulet, mut jos sinä erhetyt etsikko-aikas, on menneitä tietos ja taitos ja taikas. Hollannin pienen, mutta henkisesti suuren kansakunnan ynnä sen jalojen oikeus-oppineiden kunniaksi kirjoitettu. Maa pienikin voi olla mahtava, suuri, kun sillä on Jumalan ja Oikeuden juuri; yks tähti nyt tuikkavi Hollannin yllä, se on kansojen oikeus, mi koittavi kyllä. Maa mahtava!
Jo loistaa idän reunaalla Tuoll' aamuruskon otsassa Kointähti armas, katselee Taivaalle, sekä sanelee: "Taas tähdet öisen taivahan Ma kohta näen sammuvan, Kun armas päivä koittavi Ja pimenen voittavi." Nää sanat tähdet kuulivat Ja puhujalle lausuivat: "Ent' itse? Päivän valoa Et itsekään voi katsoa!" "En teitä siit' oo soimannut."
Tähän vuorilta tuuloset vilppaat käy, kylän raition ruokottuus ei näy, kylän raskahat ilmat ei paina. Kunis häipyvi surkea siivottuus, kunis koittavi puhdassa päivyt uus, sinis nukkuos piilossa täällä! Kera tuoksuvan kentän ja keväimen, kera kukkien, lähteen ja leivosten, sinut tapaaki vain maan päällä.
Tuo siipien suhina ilmoittaa, mun päiväni vihdoin valkeaa ja haihtuvi hyttyjen kansa; käyn ehkä jo piilosta maailmaan kas, salamat heillä on oppaanaan, joill' aamu on otsallansa. Tuo salama olla tahdon ma ja hankkia ilmaa puhdasta, niin koittavi päivä Herran. Siis lähden ja säilääni tartun taas ja siunaa, Herra, sun palvelijaas, vaikk' oisi se vain tään kerran! ETSIJ
Tässä tuo elämäänsä kyltynyt raukka antoi päänsä vaipua alas tyynylle. Hän oli hiljaa ja ääneti hetken aikaa, minä näin hänen surullisesti hymyilevän, ja hän alkoi taas kirkkaammalla äänellä ja iloisemmalla nuotilla, laulamaan: Jospa koittavi koi, Jos hautaani kuulen, kun veisu se soi, Elohon mikä kutsuu... Niin mä loistoosi saan, Oi mun ruhtinaani! täält' mullasta maan Kun päätäni nostaa...
Rauhaan pääsi sankari, maa Svean hänet kätki turvahansa; jalosti sielläkin hän taisteli, ja tuskinpa se päivä koskaan koittavi, kun hänt' ei muista Svean jalo kansa.