Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
On ihminen isäinmaatta Kuin juuria vailla on puu, On niin kuin syksynen päivä Kun aurinko piiloutuu, On laineilla häilyvä lastunen vaan, On myrskyssä lentävä lehti Isänmaaton ken on, Hän itsekäs on, Ei löydä hän onnea milloinkaan, Ja loistoa rikkahan nautteissaan Hän mieroa köyhempi on.
Niin, katso vaan alas tuohon ei se ole hyppäys, johon ajattelematta sopii käydä. Seitsemät portaat kiipesit tänne ylös suurella vaivalla ja, ahdistuneella hengästyksellä; mutta tältä huipulta alas syvyyteen olet lentävä joutuisammin kuin kerkiät huoahtaakaan! Anna lupauksesi, kaunis tyttö; sillä minä en tahtoisi sinulle tehdä pahaa, vaikka kuitenkin olen luja päätöksessäni".
Ei luvannut, ei sanonut voivansa ainakaan vielä sitä määrätä ... »tämmöinen lentävä lintu kuin minä ei koskaan tiedä, minne hän milloinkin...» »Eihän sitä, eihän sitä», myönteli pastori, »vaan olisi se kuitenkin soma, jos tulisit». He tulivat väylälle, mutta laivaa ei vielä näkynyt. Laskettiin maihin pienen kivikkosaaren niemeen ja alettiin odottaa.
Mutta nämät harvat silmänräpäykset olivat Glycerialle tarpeeksi suitsutus-astiansa hiilillä sytyttää naftalla täytettyä vatia, ja samassa kun Carinon oli onnistunut aukaista uutimet, kaatoi nuori nainen naftaa, ja kun lentävä liekki sytytti uutimet ja keveät puunvillaiset peitteet, hyppäsi hän liekkien ympäröimälle vuoteelle, ja seisoen siellä kuin kauhea aave huusi hän pelästyneelle keisarille.
Aalto kaarnoja viskelee, Myrsky-aalto huima. Mikä olen minä? Lentävä lehti Tuulen tuiman eessä! Mikä olen minä? Keinuva kaarna Kuohuvassa veessä! RAIVAAJAN HUOKAUS ER
Kaksi iloista ylioppilasta astuskeli esiin pitkin tietä puiden välistä. Ensin lauloi toinen heistä yksinään; se laulu kuului rastaan laululta, mutta sitten kumppani yhtyi lauluun ja nyt se kohisi kuin kedon yli lentävä myrsky. He lauloivat villistä metsästä, jossa ilo on korkealla kun otuksen ajo käy ja metsä humisee ja huudot raikuvat.
ULYSSES. Niin, aika kulkee reppu seljässä Ja kerjää unheen varaks armopalaa, Se kiittämättömyyden jättipeto! Ne almumuruset on hyvät työmme, Samassa ahmitut kuin annetut, Ja unhotetut samassa kuin tehdyt. Mut, prinssi hyvä, kestäväisyys pitää Kirkkaana maineen; tehty työ se riippuu Kuin pantsar ruosteinen ja muotiheitto Romussa muistoksena. Eespäin suoraan! Niin kaita kunnian on tie, ett' yksi Vain sille mahtuu; pysy tiellä siis! Näet, kateudella tuhannen on poikaa, Jotk' ohi pyrkii toisistaan; jos väistyt Tai syrjään käännyt suoralt' uralta, Niin kaikki ohi syöksevät kuin virta, Ja viimeiseksi jäät kuin uljas ratsu, Jok' eturiviin kaatuu, sortuin maahan Polettavaksi halvan kuormaston. Se, mitä tehdään nyt, sun himmentää, Vaikk' ennen paljon suurempaa teit sinä. Näet, aika on kuin muotikrouvari: Se kylmää kättä antaa menevälle, Mut kädet levällään kuin lentävä Tulijaan iskee. "Tervetullut" nauraa, "Hyvästi" poistuu huoaten. Oi, hyve Siit' älköön palkkaa toivoko, mit' oli; Sill' äly, kauneus, Suur' suku, ruumiin voimat, ansiot Ja laupeus, lempi, ystävyys, ne kaikki On moittivan ja kateen ajan orjat. Näet, maailman on tapa aina sama: Yksimielisen saa kehun uusi koru, Vaikk' on se vanhast' yhteen kurottu, Ja tomu, jok' on vähän kullattua, On parempaa kuin tomuttunut kulta. Sit' ylistetään, mik' on silmäin eessä. Siis, sinä eheä ja suuri mies,
»Ole huoleti, vieras veljemme! Tuhat vuotta tai hetki, on yhtä se.» Ah, lentävä lehti, sun laillasko jäin ilonpuustani irti ja elämästäin? »Pysy tyynenä! On elo unta vaan, ilo ainoa itkeä unelmataan.» Ah, lentävä lehti, sun laillasko voin päin haihtua haaveita nousevan koin? »Tule viisaaksi, vieras veljemme! Koi koittavi, mutta ei murheelle.»
Hän levitti kätensä ja oli nyt muka pilvessä lentävä enkeli. Nyt kun tulisi maalaisia vastaan! Luulisivatkohan nuo enkeliksi! Jos olisi tukka hajallaan ja valkoinen puku, niin luulisivat aivan oikeaksi enkeliksi. Elsan vei kuvailemaan, miten olisi hauskaa olla enkelinä. Pilvissä saisi lentää ja missä tahansa. Hän lentäisi aina illalla ruskopilven laidalle ja katseli pieniä lapsia.
Paljas-Pekka ymmärsi, ettei ollut mitään hyötyä ruveta selittämään tuolle tyhmälle, ettei sinne voi päästä kuin lentävä lintu, sillä tuo tyhmä olisi väittänyt vain: Kyllä sinne Mylly-Pekka pääsee. Ratkaistakseen asian yhdellä iskulla Paljas-Pekka sanoi: »Pannaan veto.» »Pannaan vain», sanoi se tyhmä poika. Paljas-Pekka ällistyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät