United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kas niin tyttöseni, arvasinhan, että ihastut. Tuolla jo näkyy Aatamikin tulevan tien mutkassa. Vain vilaukselta näin hänen juoksiaansa. Hm, hm, eipä sitä joka tytölle semmoista onnea tarjota, kuin sinulle tänään. Talo kuin linna ja mies hm eihän siinäkään vikaa ole. Tyhmiähän me kaikki olemme, tyhmiä ja taitamattomia. Ja rakastamaan häntä kyllä opit. Kyllä lempi perästä tulee.

Kaikki rahvas katsomahan, Ihmiset imehtimähän, Nuoret miehet mieltymähän, Sulhaset suatsemahan, Minun allin armautta, Ja korian kukkautta, Soreutta sorsalinnun; Siitä naivat Narvan herrat, Vievät Wiipurin isännät, Suurihin salitupihin, Kaunihisin kammarihin. Nouse lempi liehumahan.

Tapio, metsän kultainen kuningas, kuuli sanat ja ihastui niin, että kasvatti siihen paikkaan, johon Aimo ja Lempi vaipuivat, kauniin saaren. Vaan Kammo seuroinensa läksi vihoissaan muille maille kaukaisille.

Toi talven, linnut vei Ohitse etelään. Ne lauloi mennessään: "Ei tyttös lemmi, ei" Jäi kannel itkemään. El' itke, kannel, noin, El' itke ruusujas, Sureksi lintujas! Viel' et lie onnetoin: Voit soida Suomestas. Pois lempi kieliltäs, Pois kaiu kuolemaan! Vaan Suomi ainiaan On lempityttönäs: Soi kannel synnyinmaan! H

No, no, Lempi! lohdutteli vallesmanni häntä, taputteli hänen kohtuuttoman lihavia hartioitansa ja rauhotteli: Lempi kulta! Elä anna surun itseäsi sortaa, löytyy se vielä... Jos lie mennyt vaikka lukkarin Sakun luo!

Ja on kuni ilma lämmin taas hengähtäis yli maan, Runoruhtinaskin, ihastuin nyt, taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken tuost' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?

CASSIO. Kyllä sen teen, mutta vastenmielistä se on. JAGO. Jos vaan saan hänet juomaan lasin verran Sen lisäks', mit' on hän jo ennen juonut. Niin tulee hän niin riitaiseks ja ärjäks Kuin armon rakki. Tuo Rodrigo hölmö, Jonk' aivan nurin kääntänyt on lempi, On Desdemonan muistoks tyhjentännä Mont' uhka maljaa, ja nyt vahdiss' on hän.

Mutta jos luulet, että Artemiskin jumalatar häneen lemmistyi, niin jopa erehdyt. Sillä tätä jumalatarta ei ole lempi koskaan vallannut.

Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan: Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan, Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi: Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi. Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?

Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, Ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa. Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, Ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, Hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on, Ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.