United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itsekseen. Kyllä valitsit hyvän tilaisuuden, veitikka! Menee takasin. Ei mitään vastausta. VII:s KOHTAUS. Aili, Helli. Tulee. Aili! Siinähän sinä oletkin. Hyvä että sinut täällä jo tapasin. Minulla on sinulle suuri salaisuus, Ai, niin! Minä nyt olen sellainen hätäkello. Toivotan onnea. Elä kauan ja tule onnelliseksi. Tässä olisi pieni muisti! Antaa onnentoivotuskortin. Ai kuinka kaunis!
JACHIMO. Se nainen ei elä enää, tai ovat tämän herran hyvät luulot sittemmin muuttuneet. POSTHUMUS. Hänellä on vielä avunsa ja minulla mielipiteeni. JACHIMO.
Jane minä olen tulemaisillani sokeaksi". Työni putosi lattialle ja minä kiljasin kauhistuksesta. "Elä ole siitä milläsikään Jane; sitä ei voi kuitenkaan auttaa", lisäsi hän.
Hän vaanii kauan, rinnan-alus tiukalla, katse kankeana ja verhottuna ja kasvot jäykkinä. Entäs sitten, jos hänkin yhtyisi joukkoon, menisi tanssimaan, täällä, jossa häntä ei kukaan tunne? Kenelle siitä olisi vahinkoa, jos hän sen tekisi? Ja kenelle on hyötyä siitä, että hän elää, niinkuin hän nyt elää? Ei elä, vaan kituu.
Enkä elä ainoastaan tässä tunteiden onnessa, saan jo silloin ja rinnan sen kanssa aavistusta siitä onnen hurmasta, jonka antaa aate, kun herää halu ajatella ylevästi, pakko toteuttaa, mitä pitää oikeana ja totena, niinkuin se ja se sankari, ritari, marttyyri taistella, kaatua ja kuolla. Minä sanelen: "enempi kuin elo moinen kuolo."
Vaarat vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: 'Elä huua tyttöäsi, elä huua, hoilaele! Ei se saa sinä ikänä, ei paloa polvenansa emon entisen tiloille, taaton vanhan valkamoille." Viidesneljättä runo
VII. Kirjailijalahjoja, onko sinulla niitä? Elä usko sitä; kieltäydy semmoista uskomasta! Luonto ei ole sinua määrännyt puhujaksi eikä kirjailijaksi, vaan työhön. Tiedätkö, todellisia kirjailijalahjoja ei ole ollut kenelläkään puhumattakaan kaikesta varjokirjallisuuteen tuhlatusta ja hukatusta "nerosta" jolla ei alkuaan myös ole taipumusta ja kykyä monin verroin jalompaan: vaikenemiseen.
No sitten minä en vastusta... Minä vain selvyyden vuoksi peräsin. (Saapuu mytty olalla.) Jaa-a!... Jaa-a... Jaa-a! (Panee kauppatavaramyttynsä penkille.) Kauppaa sitä vaan pitää tässä välillä... Sitä et leivättä ihminen tässä maailmassa elä ja helise... (
Siitä elä sure! lohdutti Agnes. Eihän hän tiedä mitään koko asiasta, ja sitä paitse emmehän me mitään pahaa ole tehneet. Mutta kuinka hauskaa olisi olla poika! huudahti Edit. Kuinka minä hakkailisinkaan teitä kaikkia. Ja minä Planchettea, virkkoi Bertta samassa sisään saapuvalle, frakkiin puetulle taloudenhoitajattarelle, jonka he taas tempasivat piiritanssiin mukaansa.
Menimme sille paikalle, missä hän oli kilauksen kuullut. Haimme vähän aikaa, vaan turhaan. Antti sylkäsi kämmenellensä ja toisen käden etusormella lyödä napsahutti sylkeen. Täällä sen pitäisi olla, sanoi hän mennen sinne päin, mihin suuntaan isompi määrä nylkeä oli pirskahtanut. Sieltäpä se vihdoin löytyikin. Se on hyvä taika tuo, vaan elä sano sitä kellenkään! varotti Antti.