United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Wajaanta sia sanotaan aina kahdella t:llä, esim. huoletta, leivättä, ja ei huoleta, leivätä. Muuten oli puheenparsi sama kuin Uudella Kirkollakin. Läksimmä siis uudelleen Pietariin, ja pari päivää siellä viivyttyämme edemmäksi höyryvaunuilla Paulovskin kaupunkiin. Siellä etsimme Valtaneuvoksen Köppenin, jolta me otettiin vastaan suurella suotuisuudella.
Varoja värin ja muun ostamiseen ei hänellä ollut. Usein oli hän ollut leivättä saadaksensa välttämättömimmät työ-tarpeensa, hänen oli siis täytymys piirtää kaikki näkemänsä esineet mustalla hiilellä tahi valkoisella liidulla. Suuri olento, jota hän nyt piirteli liidulla, oli erään kannolla istuvan ukon kuva ei mitään muuta.
Eivät he ole sitä muka ennen kuulleet, että ihminen opetettaisiin vedellä elämään; eihän tuo viaton lapsi ole pahaa tehnyt, että tuolle ruvettaisiin pahantekijäin rangaistusruokia syöttämään ja vielä ilman leivättä; joitakin hengen-ottokonsteja sitä muka mietitään j.n.e. Mutta mikään ei auttanut, käsky piti täyttää, ja poika elää tänäkin päivänä terveenä ja virkkuna ja on kohta mieheksi saapa.
Eräät kiipesivät kalliolle kontistuen vilusta, painuen lumeen, liukastellen terävien kivien syrjihin, usein ilman leivättä, ilman tuletta, vaan yhä eteenpäin, vetäen olkapäillään tykkiä tappelivat vihollista vastaan ja ottivat hänen vangiksi; semmoisilla paikoin, joissa eivät tottuneet vuoriasukkaatkaan voineet päästä mihinkään, kulkivat Venäjän rykmentit ja tykit siinäkin istuttaen Venäjän sotalippuja.
No kukas muu juutas täällä saarnaisi ja pitäisi kylän asioita reilassa, jos et sinä! No-oo ... no ... no! No sitten ei mitään. Hän ... hän saarnauttaisi mestari Luukkaalla ilman voita ja vehnästä ... sitä varten hän pakoon livahti... Mutta maltahan!... Maltahan sinä Hirmun akka! Pässin pitää saada rauhassa sinulle opettaa, jotta pappi ei pytyssä leivättä paukuta!
Sentähden nimittivätkin meidän pojat tämän kaupungin "Pienen kakun kaupungiksi". Se oli kuitenkin hyvä, että saimme olla katon alla eikä niinkuin Balkanin vuorella tuulten, pyryjen ja pakkasten käsissä, sammuvain nuotiotulien ääressä, monesti myöskin leivättä. Helmikuun 14 päivän olimme samassa majatalossa istuksellen ja jutellen keskenämme kaikenlaista mitä sattui.
No sitten minä en vastusta... Minä vain selvyyden vuoksi peräsin. (Saapuu mytty olalla.) Jaa-a!... Jaa-a... Jaa-a! (Panee kauppatavaramyttynsä penkille.) Kauppaa sitä vaan pitää tässä välillä... Sitä et leivättä ihminen tässä maailmassa elä ja helise... (
Eihän siinä tarvitse leivättä syödä, kun vain asioistaan huolen pitää, eikä kaikkia rahojaan turhaan hurvittele. Ja lujatekoinen myllyhän se on... Siinäkin peukalorattaassa on vasta ihan paksusta rautapuntista pantu vanne. Vai on peukalorattaassa rautavanne ... vai on peukalorattaassa.
»Tokko tuo lienee... Kurjuudessahan tuo kuuluu Littilänkin Hakulisen perhe siellä Joilla elävän», myönsi Miina, ja Anna Liisa lisäsi: »Johan minä sanoin Karhuttarelle, jotta olisit vain mennyt Jussi Vataselle. Ei siinä talossa olisi tarvinnut leivättä syödä... Ja hyväntahtoinen mieshän se Jussi on.» »Onhan se Jussi semmoinen tanakkatekoinen mies.