United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miina selitti, että ovikelloa oli soitettu kuin hengen edestä. Hän oli mennyt avaamaan, siellä oli neiti Esteri, joka oli rynännyt huoneeseensa päällysvaatteineen päivineen niin kuin ulkoa tuli ja »Herra siunaa!» ja joutumatta kuuntelemaan enempää neiti Smarin syöksyi Esterin kammariin. Esteri makasi sohvalla ja itki.
Kun Miina neiti hetkistä myöhemmin palasi ja kertoi, että tohtori jo ajoneuvojen äänestä oli arvannut vierasten tulon, kykeni Paula tyyneenä, joskin tosin kalpeana, seuraamaan äitiään ruohottuneen pihan poikki tohtorin asuntoon. Laakea kivipaasi oli vielä paikallaan kuluneen porrasastuimen edessä. Liisan täytyi nojautua porrasjohdakkeeseen.
Siinä istuivat Miina ja Lydia, ja isäntä itse tuli kamaristaan samassa kuin Anna astui tupaan toisesta ovesta. Anna teki matalalla äänellä selvän toimestansa, isäntä kuunteli, katsellen häntä vihaisilla silmillä eikä sanonut vähintäkään kiittävää taikka edes hyväksyvää sanaa Annalle hänen vaivastansa. Anna aikoi mennä ulos, mutta isäntä huusi: "Pysyppäs täällä, luulisi sinulla nyt olevan kiireen".
MIINA. Olihan se. ROOPE. Minä luulen, että te noin tavaksenne usein härnäilette Kallea täällä kotosalla. MIINA. Ph! Kukapa häntä! ROOPE. Se olisikin väärin. Kalle on hyvä poika ja teillä on hänestä suuri apu kotiaskareissa. Sinulle se on äkeissään, eikä muille. ROOPE. Minulle? Mistä sitten? Ilman vaan. ROOPE. Tuosta äskeisestä niin MIINA. Johan nyt! Eikö mitä.
Kummi kertoi meille pojasta, joka oli repinyt siivet kärpäsiltä pienenä ollessaan ja suureksi tultuaan oli saanut sellaisen rangaistuksen Jumalalta, että hänen omalla pikku tytöllään ei ollut käsiä. »Jumala rankaisee», sanoi Miina. »Niin, Jumala rankaisee, jos kiduttaa ja kiusaa viattomia olentoja», sanoi kummi. »Ketkä ovat viattomia?» kysyin.
Ja Hovilainen hieroi käsiänsä ja oli hyvillään. "Entä jos ei Taavi käänny sinun tuumiisi", muistutti Miina, "koska hän, kuten sanoit muittenkin tekevän, pitää Annaa parempana. Jos sinun sitten täytyy suostua "
Tule hyvä poika kantamaan sakkasaavia Kalle! Häh? MIINA. Tule saavia kantamaan! Hm! Missäs se Tilta sitten on? MIINA. Ties hänet. Tule pian nyt! Hai lia laa! laulan vaan: Palattu pappilasta vaan. MIINA. No, tule nyt, äläkä hailuta siellä! Ihan käsiinhän tämä päivä loppuu tällä tavoin. No, mikäs helkkunan hoppu sinulla nyt sitten on? MIINA. Ole vaiti hoppuinesi! Kas niin, tanko olalle vaan!
Miina raukka uskoi kaikki syykseen ja aina uudistuvalla hartaudella koetti opetella liikkumaan »ihmisten tavoin». Vasta aivan lähelle päästyään Miina kuiskasi käheällä äänellään: »Siellä on Rautiaisen isäntä. Toi kotoanne voipytyn ja vasikanpaistin.
Ei kaikki nuoret eroa tahdokkaan tehdä, eikä se aina hulluutta ole, jos erot tehdäänkin.» »He ei, siinäpä Miina juuri viisaasti menetteli, että eron teki. Juho näet humalapäissään oli joutunut tappeluun ja saa nyt juopuneen sakot ja muut, mutta niin käypi, kun nuoruuden hulluudessa kiinnittää itsensä tuommoisiin hulivileihin.
Nähtävästi punastui Miina, kun vieras ikäänkuin peläten ojensi hänelle karkean kätensä, mutta muori ei sitä huomannut, eikä vieraskaan, sillä hän ei rohjennut tytön silmiinkään katsoa.