United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jalkansa hervahtelivat, kohmettuneet pieksukengät liukastivat, että joka toinen askel petti, ja lumisokkareihin jäätyneet helmat pieksivät jalkoja. Hän koetti kiirehtiä, aivan kuin olisi ollut johonkin polttava hoppu. Anna-Mari, kyökkipiika, oli jäänyt mieli kovin mustana itkemään navettaan heinäkokoon hautautuneena. Tämä oli sinä kesänä, kun Esteri oli kotona, tullut taloon karjakkotytöksi.
Ylenkatseeks Tulenne tulkoon, niinkuin nyt Orsinon! Hyvästi kaunis julmus! OLIVIA. "Syntynne?" "Parempi virkaani, vaikk' on se hyvä; Ylimys olen." Vannon, että olet: Olento, muoto, kieli, äly, käytös Viiskertaisen suo kilpimerkin sulle. Pois liika hoppu! Hiljaa vain! Kentiesi Palvelijassa herra piilee! Mitä? Näin pianko se tartunnainen tarttuu?
LALLI: Ka, ka, eihän sinulla niin kiire liene, ettet lähteä ennätä, Ei ole hoppu hyväksi. KERTTU: Ala vaan laputtaa! Monet ovat täältä komeammatkin kosijat nurpolla nokin lähteneet. KERTTU: Niissä hän talvella tarkeneekin! INKO: Kestää kylmän tämä poika. KERTTU: Saatpa nyt kuitenkin paikata mökönturkin itsellesi. SINIKKA kuiskaa jotakin hätäisesti äidilleen.
"Jokos murhe muistos peitti?" "Ei, mä eksyin toiveihin." "Mitäs toivot?" "Enpä jaksa Toivoa tät' enempää! Toivoisinpa, ett' tää matka Meill' ois ijät' kestävää." "Päivästäkin tulee loppu, Illan ruskot lähestyy! Matkan päähän meill' on hoppu, Aika-kulta tärkistyy." Näin se neiti, mut kas täältä Mäki kuvettansa tuo; Taivas nousee mäen päältä Onkos kaikki totta nuo? "Eihän taivas maahan riitä!"
Hoiti tointaan vuotta monta Erkki-herra hartahasti, virkavuotta moitteetonta, aina tähän päivään asti; kuuli kumun, huomas humun, tulenlieskat taivahilla, kaikki niinkuin halki sumun, jok' ol' Erkin aatoksilla. »Maailman on tullut loppu!» tuumi Erkki hätään tähän, »siispä myöskin mull' on hoppu viranhoitoon vireähän.
Tohvelit kun pistin jalkaani päällimmäisiksi, se tehosi; astelin silloin yhtä lyhyeillä askeleilla kuin muut kuolevaiset; hankinpa lopulta toisenkin tohveliparin, varalta näet sen, sillä joskus, kasveja tutkimassa kun olin, minulle tuli hoppu jalopeuroja, karhuja tahi muita petoja, vieläpä ihmisiäkin pakoon, jotta täytyi viskata tohvelit pois, kerkiämättä kopata niitä käsiini mennessäni.
Tosi kyllä taitaa olla, ettei ylellinen hoppu ja kiire töissä edistä, vaan kuitenkin soisimme maanmiestemme useinkin liikkuvammasti elelevän, kuin tavallisesti, eikä niin, että aika menee arvellessa, päivä päätä väännellessä, taikka sillä tavalla kuin entinen mies, jolle poika äkisti sisään juostuaan huusi: "isä, tulkaa auttamaan, susi vie lampaan", vaan johon isä vastasi: "jahka ma pistän ensinnä tupakkaa piippuuni".
Tule hyvä poika kantamaan sakkasaavia Kalle! Häh? MIINA. Tule saavia kantamaan! Hm! Missäs se Tilta sitten on? MIINA. Ties hänet. Tule pian nyt! Hai lia laa! laulan vaan: Palattu pappilasta vaan. MIINA. No, tule nyt, äläkä hailuta siellä! Ihan käsiinhän tämä päivä loppuu tällä tavoin. No, mikäs helkkunan hoppu sinulla nyt sitten on? MIINA. Ole vaiti hoppuinesi! Kas niin, tanko olalle vaan!
Kiiti ovelle kuin näätä, poikki porstuan jo luisti, portahille yhtä päätä, räjähtää kun pommi muisti. Siin' ol' äijän töitten loppu, vaan ei vielä tullut hoppu; maaten maassa mullin mallin Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin. Tänään aamun suussa häilyi vielä hengen viime kyven; loppuun saakka sama säilyi hällä sankar-ryhti tyven.
Molemmill' olkoon onni myötyrinä! HERTTUATAR. Ei vielä! Suru kimmoo, kun se sattuu, Ei tyhjää onttouttaan, vaan raskauttansa. Hyvästelen, vaikk' alkuun tuskin sain; Ei suru lopu, siltä näyttää vain. Terveiset veljelleni Yorkille! Niin, siinä kaikki! Mutta miks tuo hoppu? Miks kiire noin, vaikk' onkin kaikki loppu? Muistanpa vielä. Pyydän niin, mut mitä? Tyköni Plashyyn häntä rientämään.