United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Opasta seuraten näin uskollista sumusta tulin, sädemereen menin, jo sammuneesen alavilta mailta. Oi, mielikuvitus, mi meidät tempaat niin usein ulkomaailmasta, että tuhannen torven ääntä emme huomais! Sua mikä lennättää, kun aistit lepää? Valoko, taivahilla valmistuva, vai tahto Tuon, ken sitä siellä johtaa?
Hoiti tointaan vuotta monta Erkki-herra hartahasti, virkavuotta moitteetonta, aina tähän päivään asti; kuuli kumun, huomas humun, tulenlieskat taivahilla, kaikki niinkuin halki sumun, jok' ol' Erkin aatoksilla. »Maailman on tullut loppu!» tuumi Erkki hätään tähän, »siispä myöskin mull' on hoppu viranhoitoon vireähän.
Arvata jo voin: Unissaan henget hurskahat Taivaassa käyvät vieraisilla, Siit' ilo syttyy taivahilla: Yön kuu ja tähdet loistavat. Mun lauluin halvat kaikumaan On alttarilta isänmaan. Ehk' oiskin parhain jäädä pois, Kun tehdä vois Sen poika-innoltaan. Puhunko tuulta turhanpäin? Tai voinko peikot peljättäin, Kuin paimen-torvi toitottaa, Niin raikuttaa Ratoksi maamme ystäväin? Se liikaa ois!
Päivän myötä liitää, Maita merta kiitää Milloin Etelään ja Pohjaan milloin; Laaksoss' suukkosilla Olla, taivahilla Laulaa autuuttansa aamuin illoin; Voi sua miekkosinta! Kuinka pieni rinta, Leivo, moiset riemut mahduttaa! Toukokuun-laulu. Terve tienoillemme, Kaunis Toukokuu! Terve leikkiemme Suoja sulosuu!
Yön kuu ja tähdet miksi noin Hääjoukon lailla loistavat? Mä mietin. Arvata jo voin: Unissaan henget hurskahat Taivaassa käyvät vieraisilla, Siit' ilo syttyy taivahilla: Yön kuu ja tähdet loistavat. Kansanlaulun tapaan. Ellös surko nuorukainen, ellös huolko ylkä! Eihän sua armahasi ikänänsä hylkää. Hänkö sinut unhottaisi? Kuinka taidat luulla? Ennen aallot järvissämme jäätyis kesäkuulla.
MAUNU TAVAST: Orleansin neitsyt on kuollut. Yöt päivät uneksin hänestä. Auringon säteissä astuu hän eteeni kiitävällä orhilla ratsastaen, kilpi kullan-paistavana, liljalippu hulmuten Herran taivahilla. Kuun säteissä kulkee hän vierelläni puettuna yksinkertaiseen talonpoikais-pukuun huulilla hurskas rukous, silmät suurina kaukaisista, jumalallisista kangastuksista.
Katso, loistaa taivahilla Pohjan palo iltasella: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Ihanaiset laaksot, joissa Purot lausuu kukastoissa: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Ja nuo metsät tunturilla Koska kaikuu ehtosilla, Suomi laulelee! Suomi laulelee! Kaikkialla ääni kaikuu, Kaikkialla kielet raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Syöntä jos on suotu sulle, Murheess' ilossaskin kuule: Suomi laulelee!
Opasta seuraten näin uskollista sumusta tulin, sädemereen menin, jo sammuneesen alavilta mailta. Oi, mielikuvitus, mi meidät tempaat niin usein ulkomaailmasta, että tuhannen torven ääntä emme huomais! Sua mikä lennättää, kun aistit lepää? Valoko, taivahilla valmistuva, vai tahto Tuon, ken sitä siellä johtaa?
Jesu uskon alkaja, Katuvaisten auttaja, Anna työs enetä, Maailmalle leveä! Jesu, kautta kuoleman Riennä, riennä auttamaan, Koska iltakello soi, Eikä pääni nousta voi! Kansa rientää kohden korpimaita, Lehdot kelkkaa, vilkkuu vaaleet auhtot, Laaksot vilvakoitsee kukkaisista, Kummut kaikuu lintuin lauleloista, Vilisevät karjat metsistöissä, Vuorten kotkat kohoo taivahilla.
Sen paiste yhä kirkastuu ja heltyy helteheksi Ja taivon sini tummentuu ja lauhtuu lämpöseksi, Ja heinän hennot helpehet jo kiertyy kuorestansa Niin arkaillen kuin epäileis ne jättää piiloansa. Taas nousee kummun kukkaset kuin nousis kilpasilla Ja metsän laajan laulajat taas leijaa taivahilla, Ne viettää nekin lennossaan nyt laulujuhliansa, Ne kiistaa nekin keskenään nyt sulosoitollansa.