United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lajinsa mukaan kukin lastattuna ja uupuneena kiersi ensi kehää maailman usmista näin puhdistuen. Siell' aina eestämme jos rukoillahan, mit' eestä heidän täällä tehdä voivat ne, joiden tahdolla on juuret hyvät! Heit' auttaa tulee pesemään pois tahrat mukana menneet, että puhtahina, keveinä tähtitarhoihin he nousis.
Ruijasta käy ne jäisin viimoineen Sun päälles, kieli terävämpi nuolta; Idästä saa ne, nääntää kuivuuteen, Kuin myrkkytuuli nousis hallasuolta; Etelän parvi aron tulta tuo Sun jano on ja aivos palaa päässä; Ja Lännen aaveet ensin hoivaa suo, Pian sortaa sun ja viljat tulvasäässä.
Niin taistele, ett' isäin jos haamut haudoistaan Nyt nousis keskellemme uutt' aikaa katsomaan, Ne riemurinnoin lausuis: "Nuo lapsiksemme me Ilolla tunnustamme: heiss' elää henkemme!" Et nuori polvi, kehnomp' isiäs olla saa, Et isäis töillä maasi mainetta kannattaa! Vaan omin töin ja riennoin sun mainees niitä sä, Ja isäin puhdas muisto töin puhtain pyhitä!
Lajinsa mukaan kukin lastattuna ja uupuneena kiersi ensi kehää maailman usmista näin puhdistuen. Siell' aina eestämme jos rukoillahan, mit' eestä heidän täällä tehdä voivat ne, joiden tahdolla on juuret hyvät! Heit' auttaa tulee pesemään pois tahrat mukana menneet, että puhtahina, keveinä tähtitarhoihin he nousis.
Mut jos joku maatani uhkailee ja kansani aarteita ahnailee, väkivaltaa, sortoa käyttää niin luojalta lahjoja pyytelen polvillain, ett' ukkosen voimalla lauluni kauaksi kaikuis, ja vuoret järkkyis, järvet läikkyis, korven kuusetkin jo korvat saisi, nousis kilvoin noropetäjätkin, hongat merten laineen lailla huojuis, saisi soimaan luonnon myrskykannel soimaan hurjimpata huutoansa, ettei torkkuen kansani kuoloon suistu, ettei untelojoukkona hautaan mustaan peity, maahan martahana sorru ainiaaksi.
Kohta vaivun huokuen alas kuin tyhjäksi käypä rakko, härjänrakko. Ah olis tässä yksi lämpimäisleipä ja voita sen päällä! TIMO. Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara. JUHANI. Olis tässä seitsemän lämpymäisleipää, seitsemän naulaa voita ja seitsemän pystyvalkean ääressä haudottua makkaraa; kas siitä nousis kesti. EERO. Kirkas tuli ja leimaus!
Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä, Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä. Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi, Kunhan kankaan kainalossa pirtti nousis uusi. Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle, Liedestä kun ensi sauhu nousis taivahalle. Ja kun sieltä oman kullan kirkkohon ma veisin, Kadehtien lintusetkin meitä katseleisi.
Nyt on vuoro Väinämöisen, Lauluniekan laihemmankin Vuoro torvin toitotella, Soitella sotaisin äänin, Jotta untelot eläjät, Suosijat suloisen soiton, Saisi sitkaimen vetohon, Va'on pitkän pientarelle; Ehtis maahan siemenkylvö, Touko henkinen itäisi, Josta nousis nuori vilja, Oras hento heilimöisi, Ennen kaakon kalmatuulta, Hallan harmajan tuloa.
Ma hälle: »Mestari, sen suita kuullen varmempi oon, mut aavistin jo itse asian ynnä tietää vielä tahdoin, ken vanki tuon on tulen, huipussansa kaksjakoisen, kuin roviolta nousis, joll' Eteokles veljinensä paloi.» Hän mulle: »Helmassa sen liekin kärsii Odysseus ynnä Diomedes: veljet olivat vilpin, nyt sen koston veljet.
Siis kaikki työhön käsiksi, Ja kaikki auman tekoon! Ja rikas niinkuin köyhäkin Se tuokoon kortta kekoon! Jokainen työnsä hedelmää: Yks tuokoon hengen kultaa Ja toinen tiedon aarteitaan Ja kolmas innon tultaan! Ett' auma nousis täyteläs, Mi talven tuiskut kestäis Ja kylmän kouriin kansankin Pois kuolemasta estäis.