United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta, Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa. Mieli ois kuin päivänpaiste, aatos huolta vailla Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla. Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä, Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä. Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi, Tuolla kankaan kainalossa pirtti nousis uusi.
Hänen vävynsä vastaili hajamielisesti ja ykstavuisilla sanoilla. Vihdoin täytti tämä kuva koko hänen sielunsa hivuttavall' ikävällä, saada kerran nähdä hänet kasvoista kasvoihin. Olishan ihme, jos tuo tapahtuis, mutta visseinä aikoina on ihmisluonto valmis toivomaan jotakin odottamatonta jopa melkein kuin jos tuo ikävöitty, kaivattu, kuvallisesti puhuen, kuolleist' ylös nousis.
SEPETEUS. Niin, tänäpänä ansio palkkansa saanut on ja rangaistuksensa pahuus. Sinä oikeuden päivä! TOPIAS. Kanttoori, minä käskin teidät poikani häihin; tosin kyllä näyttää kuin ei nousis tästä mitään juhlaa, mutta minä käskin teidät kuitenkin. SEPETEUS. Siitä kiitän sinua! Mutta luulenpa itseni vieraaksi, jonka puhetta ja käytöstä ei tarvitse sun hävetä.
Ken niitä muuten muisteleis, kun elon aallot pauhaa! sen venhon merten meuru veis vain aallon all' on rauhaa. Mut joulujuhlan tullessa kun taiston aallot vaipuu, niin on kuin rinnan pohjasta taas nousis kaiho, kaipuu. Ja on kuin huone kylmä ois ja jäässä mieron liesi ja on kuin hetken olla vois taas lapsikin kentiesi.
Tää kansa on kuin kaupunki, min tornin kello seisovi, ja aikaa kysymähän niin nyt kaikki juoksee naapuriin. Mut toisen kello edistää ja toisen jälkeen ihan jää ja kaikki toimet nurin käy, kun ajan johtajaa ei näy, Jos tääll' ois mies, jos yksikin, niin itse nousis tornihin ja voiman oikeudella hän sen kellon vetäis käymähän.
YORK. Mun polveni se vastapyyntöön vaipuu. HERTTUATAR. Puhuuko totta? Katsokaahan vain: Ei itke silmä, suotta vain hän uhuu, Suu hällä vain, mut meillä sydän puhuu. Hän heikost' anoo, kieltoa hän halaa, Mut meissä sydän, sielu, mieli palaa. Hän nousis mielellään, kun polvi puutuu, Mut meiltä polvi kiinni maahan juutuu. Hän teeskelee ja valhett' ajaa takaa, Mut meidän rukous harras on ja vakaa.
Taivaan sekä teidän Ol' impi kaunis tuo; nyt taivaan oma Hän täysin on, ja paras se on lapsen. Osaanne surmalt' ette säästää voinut, Mut taivas osans' iki-eloon säästää. Vaan hänen ylennystään tarkoititte; Kun hän vain nousis, siinä teidän taivas; Ja itkette nyt, kun hän nostettu On korkealle taivaan tähtitarhaan!
Mut jos joku maatani uhkailee Ja kansani aarteita ahnailee, Väkivaltaa, sortoa käyttää Niin Luojalta lahjoja pyytelen polvillain, Ett' ukkosen voimalla lauluni kauaksi kaikuis, Ja vuoret järkkyis, järvet läikkyis, Korven kuusetkin jo korvat saisi, Nousis kilvoin noropetäjätkin, Hongat merten laineen lailla huojuis, Saisi soimaan luonnon myrskykannel Soimaan hurjimpata huutoansa, Jottei torkkuen kansani kuoloon suistu, Jottei untelojoukkona hautaan mustaan peity, Maahan martahana sorru ainiaaksi.
Ma hälle: »Mestari, sen suita kuullen varmempi oon, mut aavistin jo itse asian ynnä tietää vielä tahdoin, ken vanki tuon on tulen, huipussansa kaksjakoisen, kuin roviolta nousis, joll' Eteokles veljinensä paloi.» Hän mulle: »Helmassa sen liekin kärsii Odysseus ynnä Diomedes: veljet olivat vilpin, nyt sen koston veljet.
Mut jos Brutus oisin, Ja Brutus Antonius, sep' Antonius Sytyttää mielet vois ja kielen panna Caesarin joka haavaan, jotta nousis Kivetkin Roomass' ilmi kapinaan. KAIKKI. Kapinaan! 1 KANSALAINEN. Bruton huoneen sytytämme. 3 KANSALAINEN. Pois! Salaliittolaiset etsikäämme. ANTONIUS. Mut kuulkaa, hyvät miehet, kuulkaa! KAIKKI. Hiljaa! Antonius puhuu, jalo Antonius.