United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Polveni vapisivat vielä ja veri tykytti kuumeentapaisesti suonissani; kohtaus oli kauhea! Tavaton ajattelemattomuus, että olin sekautunut Claudiuksen perheen salaisiin kohtiin, rankasi minua hirveästi ja heltymättömän johdonmukaisesti.
Ei ole itkettäviä, suuresti surettavia: tuota toivoin tuon ikäni, puhki polveni halasin sukuhuni suurta miestä, rotuhuni rohkeata, vävykseni Väinämöistä, laulajata langokseni." Sisar nuoren Joukahaisen itse itkullen apeutui. Itki päivän, itki toisen poikkipuolin portahalla; itki suuresta surusta, apeasta miel'alasta.
"Israelin Jumala, katso minä lankean polvilleni sinun eteesi! Täällä, tämän jylhän luonnon yksinäisyydessä minun ainoa todistajani on tämä pyhä mies minä notkistan polveni ja vannon, Herra! että teen sinun tahtosi. Minä olen nuori, oi Herrani, ja voimaton; mutta sinä, Herra, olet kaikkivaltias. Mikä, Jumala, on sinun vertaisesi!
Mutta voi, kun ajattelen että nyt on muutos tapahtuva koko elossani ja olossani, ... että nyt olen erkaneva vanhemmistani, olen jättävä teidät, rakkaat siskoseni, tämän kodin, jossa olen ollut äärettömän onnellinen ja tuon kaiken tekisin miehen tähden, jonka sydäntä en tunne yhtä kuin teidän, joka minun suhteeni saattaa muuttua, joka monella tavalla saattaa tehdä minua onnettomaksi ja tämä mies on tästä lähtein oleva minulle kaikki kaikessa ... kohtaloni on muuttumattomasti kiinnitetty häneen ... oi, siskoni, tuota ajatellessani silmäni menevät mustiin, polveni vapisevat ja kun ajattelen, että tänään, juuri tänään ... vain muutaman tunnin päästä on elämäni kohtalo päätetty ... sekä että vielä olen vapaa ja voin palata entisyyteeni ... silloin minua vaivaa semmoinen epämielisyyden ja horjuvaisuuden tuska, ett'ei sitä kukaan käsittää saata.
Ainoa, minkä näin, oli leveä, puhdas otsa, joka ei voinut kuulua kahdelle maailmassa ja että yksi alasriippuva kähärä leikitteli melkoisilla pyöreillä hartioilla. Minä tunsin että polveni horjahtivat. Tämä ko'okas, hieno, ylimyksellinen nainen ei millään muotoa voinut olla Susanna! Mustasukkaisella tunteella seurasin herkeämättä heidän tanssiaan, kunnes he ensikerran tulivat sivutse.
No niin, hyökätessäni vastustajani kimppuun, jolle olin antanut jo kolme miekanpistoa ja aioin antaa neljännen, löin jalkani kiveen ja niukahdutin polveni. Todella? Kunniani kautta! Se oli onneksi tuolle konnalle, sillä minä en olisi heittänyt häntä ennenkuin hän olisi kaatunut kuolleena tantereelle, sen vakuutan. No kuinkas hänelle kävi?
"Istuudu tähän viereeni, Gotho", sanoi hän, "ja juo! Tässä on maidon ja hunajan sekoitusta. Kuuntele, mitä minulla on sanomista. Nyt on tullut se hetki, josta olen sinulle jo monesti puhunut. "Meidän täytyy erota. Minä lähden kotiin. "Vanhat väsyneet silmäni erottavat vain epäselvästi kauniit kasvosi. "Ja polveni pettivät, kun eilen vielä itse yritin lähteä lähteelle vettä noutamaan.
"Ei, suokaa anteeksi, minä olen niin väsyksissä. Polveni ovat kuin katkeemaisillaan; minä en ole saanut huoata sitte kello neljästä aamulla. Minä en ole tottunut olemaan paljon liikkeellä, ja luulen melkein, että minussa on joku kova taudin puhti". "Sinun suonesi tykkii kuin kuumetautisen. Se on varsin tietty seuraus. Pane nyt maata, niin se on ohitse. Mutta ole tästedes varoillasi.
Hän laski polvilleen; hän suuteli vaatteitani, jalkojani; hän nyyhki ja rukoili rakkauttani. Ollakseni vaimo, herra, minulta ei puutu rohkeutta. Ei kukaan mies ole koskaan ennen muistaakseni pelottanut minua. Mutta John Jago pelotti minua, sen minä myönnän; voi kuin hän säikähytti minua? Minä olin sydän kourassa ja polveni vapisivat.
Koetan yksin kotiin päästä. Lähtee epävarmasti vasemmalle astumaan. Polveni vapisevat niin kovasti. XV:s KOHTAUS. Aili, Emma, Kaski, Juho, Ahrén. Emma, Kaski ja Juho tulevat. Tämän kadun varrella minä asun. Pitää kiinni Emmasta. Koeta, Emma-kulta, ponnistaa voimiasi. Kohta olemme perillä.