United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähän ajan takaa tuli ukko takaisin ja sanoi: Sisoojaa, nyt on hevonen valjaissa. Siinä on 50 ruplaa, sanoi puolestaan Aspela, ja samassa me läksimme. Ukko jäi seisomaan rahat kourassa, avossa suin katsellen jälkeemme. Nyt ajoimme, että rytisi, Karinkannalle päin metsäisten seutujen halki.
Minä lähestyin häntä... He ovat lähteneet! tokaisi hän ennenkuin ennätin kysyä, oliko Gagin kotona. Ovat lähteneet?... toistin minä.... Kuinka lähteneet? Minne? He lähtivät tänä aamuna kello kuusi, eivätkä sanoneet, minne lähtisivät. Mutta odottakaapa, te luultavasti olette herra N.? Minä olen herra N. Teille on kirje emännällä. Piika meni ylös ja palasi kirje kourassa. Kas siinä, olkaa niin hyvä!
Enempää ei asiasta puhuttu, ja kohta päivällisen jälkeen lähti Kustu Jaakon kanssa kartanoon ja Viulu-Mikko meni myöskin pois. Patruuna Pohjosen rouva istui käytävässä kartanon huoneuksen edustalla, leikkien lastensa kanssa, ja näki samassa Jaakon, joka lähestyi nuoren kumppaninsa seurassa. Lakki kourassa ja syvästi kumartaen kysyi Jaakko: "Saako patruunaa puhutella?"
Pois sydän kourassa lähdin ja jäljessäin oven suljin, enkä ma ennen tohtinut kuin kodin kohdalla vasta seisahtaa, rukoellen vainajan sielulle rauhaa.
Poika katsoi suoraan Viijan silmiin ymmärtämättä, mitä hänen käskettiin kysyä. Kihlaa vaan pois, elä arvele. Saat koko talon tiluksineen. Mitä? kysyi Reeta vähän tuskaantuneen naurulla. Sulhanenko, totta maar, siinä jo porottaa kihlakello kourassa? On kai se. Mitäs täti sanoo siitä? Ei ole ensimmäinen tarjokas köyhä.
Kohtasi hän erään mäen alla Taula-Matin, joka, kirves kourassa, etsiskeli kääpiä ja pakurimöhkäleitä, joilla jo olikin täyttänyt paitansa mahan ja poven. Matti kertoili, että hän menneenä yönä oli kuullut surkeata ääntä ja ruikutusta kaukaa metsistä; ja tämä ääni oli hänen mielestänsä muistuttanut Simeonin ääntä.
Se ensimäinen juoksee pitkin ihanata niittua alas, jotamyöden himojemme hurjalla orhilla ratsastamme, kunnes kellahdamme nurinniskoin hävityksen löyhkäävään suohon. Se toinen kulkee halki tuikean, karmean vuorimaan vaivaloisesti ylöspäin, ja me vaellamme sauva kourassa vyötettyinä kaipauksen kiinteällä vyöllä.
Näin sepän, palja kourassa hän seisoi, Alasimella raudan jäähtyessä, Suu auki uutist' ahmi räätäliltä; Tää, mittapuu ja sakset kädessä, Jalassa tohvelit, jotk' erehtyen Hädissään oli pannut väärään jalkaan Huhusi tuhansien ranskalaisten Kent'issä tappotanass' olevan; Nyt toinen laiha, ryöttä kästyöläinen, Puheeseen puuttuin, maini prinssin surman.
Ja minä isäntä olen, joka osaan rahan hallita.» Toiset todistivat kaikki oikeaksi ja kehuivat Jukkea »ensimmäisen luokan isännäksi». Mutta samassa tunkeutui väen tungoksen läpi talon neiti kourassa muutamia hopearahoja ja ojenti ne Jukelle.
Minä seisoin pyssy kourassa etummaisena, jolloin näin liekkein leimutessa, kuinka koirat haukkuivat jonkun tumman, eikä aivan ison esineen ympärillä, joka hitaasti liikkui meitä kohden.