Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Vihdoin paiskasi hän lapionsa ja käveli vallan ajatuksiinsa vaipuneena järvelle päin. Hetken päästä menin samaan suuntaan. Kun lähestyin järveä, kuului hiljaista puhetta sen rannikolta. Istahdin lähellä olevan pensaan taa. Selvästi erotin Tapanin äänen ja tunsinpa pian kumppalinki. Se oli Järvimaan Anna. Minä säpsähdin, kun kuulin Annan epätoivoisen äänellä lausuvan: sinua ja yksin sinua.
Minä lähestyin häntä... He ovat lähteneet! tokaisi hän ennenkuin ennätin kysyä, oliko Gagin kotona. Ovat lähteneet?... toistin minä.... Kuinka lähteneet? Minne? He lähtivät tänä aamuna kello kuusi, eivätkä sanoneet, minne lähtisivät. Mutta odottakaapa, te luultavasti olette herra N.? Minä olen herra N. Teille on kirje emännällä. Piika meni ylös ja palasi kirje kourassa. Kas siinä, olkaa niin hyvä!
En rohjennut nytkään katsoa hänen silmiinsä, astuin vaan askeleen takaperin, hiljakseen ovea lähestyäkseni. Mutta silloin kuulin äänen, joka sai sydämeni kiivaammin sykkimään. "Tony! Tony! Miksi olette noin kovasydäminen minulle? Istukaa tähän ja puhukaamme järkevästi keskenämme!" Minä lähestyin häntä hitain askelin.
Minä lähestyin taloa; alhaalla oleva ovi oli suljettu; minä kolkutin. Ikkuna alikerroksessa, joka ei ollut valaistu, avautui varovasti ja Gagin'in pää pistäytyi siitä esiin. Oletteko löytäneet? kysyin minä häneltä. Hän on palannut, vastasi hän minulle kuiskaamalla: hän on huoneessaan ja riisuu vaatteet yltänsä. Kaikki on paikoillansa.
Mutta kun ennätimme kannelle ja minä seitsemän toverini kera lähestyin takakannella seisovaa kapteenia, väistyi joukko tieltämme, ikään kuin ruttotautisia paeten. Kun laivan lääkäri, joka seisoi kapteenin vieressä, näki meidät lähempää, huusi hän perämies Wilsonille: "Mitä, Jumalan nimessä, olette ajatelleet, kun tuollaisille olennoille olette väkeviä juomia antaneet?
Haluni hehkui nähdä sitä likeltä, vaan kun ovea lähestyin, palasin aina takaisin, sillä en tahtonut heitä häiritä ja luulin, etten saisi ilman luvatta jalallanikaan yli kynnyksen astua. Pianon soitto lakkasi väliin ja alkoi taas uudelleen. Loma-hetkinä istuin minä miettien, vaan kun soitto alkoi, oli täytymys lähteä liikkeelle minun oli perin mahdotonta soiton aikana istua.
'Saanko sitten muuten? 'Saat, jos hän haluaa sitä. Minä menen kuulemaan. Hän meni. Jäin siihen sanattomana. Hetken kuluttua hän palasi ja tarttui äänettömänä käteeni, ja pian seisoin sisällä tuossa huoneessa, jossa niin usein olin istunut heidän molempien seurassa. Lorenzo oli siellä. Minä tervehdin hiljaa ja lähestyin vuodetta huoneen perällä.
Kun lähestyin tohtorin taloa sievää, vanhaa paikkaa, johon hän näytti panneen vähän rahaa, niistä korjauksista ja koristuksista päättäen, jotka näyttivät äskettäin valmistuneen näin hänen säärystimineen kaikkineen jaloittelevan viereisessä puutarhassa, niinkuin hän ei koskaan olisi laannut jaloittelemasta siitä ajasta, kuin olin hänen oppilaansa.
Vihdoinkin saatoin päästä toiveitteni perille. Eräänä kauniina heinäkuun aamuna lähestyin minä Helsingin auringon valossa hymyilevää satamaa, eikä mikään muu häirinnyt tätä kaunista kuvaa kuin tietoisuus siitä, että Viapori oli vieraan hallussa ja että muukalainen siis hallitsi sisäänkäytävää Suomen sydämeen.
Minä lähestyin kerta heidän synagogansa ovea Ghettossa. Siinä ei löytynyt mitään relikirasioita, ei mitään alttareita, ei mitään näkyviä pyhien esinetten vertauskuvia, paitsi kokoon kääritty lakiraamattu, joka kunnioittavaisesti otettiin esiin pyhästä aartehistosta ääneen luettavaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät