Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Nuo mitä tietää Nuo herrattomat, hurmehiset miekat Keskellä tätä rauhan majaa? Oi, kalvaana! Ken vielä? Mitä? Paris? Ja veriss' aivan? Mikä turman hetki On syynä muutokseen näin kauheaan? Vaiti Julia liikahtaa. JULIA. Oi, lohdun tuoja! Miss' on puolisoni? Miss' itse olin oleva, sen muistan, Ja siellä olenkin. Mut Romeoni? LORENZO. Melua kuulen.
JULIA. Niin olkoot, omani ne eivät ole. Teill' onko aikaa, pyhä isä, nyt, Vai palajanko iltamessun aikaan? LORENZO. Nyt, synkkä tyttäreni, mull on aikaa. Suvaitsetteko jättää meidät, kreivi? PARIS. En, Herran tähden, hartautta häiri. Torstaina varhain herätän sun, Julia; Hyvästi siks! Tuoss' ota pyhä muisku! JULIA. Oi, ovi sulje! Sitten kanssain itke: Nyt toivo, apu, lohtu, kaikk' on mennyt!
ROMEO. Mua usein moitit Rosalinan tähden. LORENZO. En lempeesi, vaan kiihkeyteesi nähden. ROMEO. Ja käskit lempeni mun hautaamaan. LORENZO. Niin, mut en uutta eloon nostamaan. ROMEO. Oi, älä moiti! Uusi kulta antaa Lemmestä lemmen, tulta tuleen kantaa; Sit' ei tuo toinen.
ROMEO. Silmiisi unta, sydämeesi hoivaa! Nyt unen, hoivan liitoss' olis oivaa! Mut rippi-isän mökkiin kertomaan Tät' onneain ja saamaan apuaan. Kolmas kohtaus. Munkki Lorenzon kammio. LORENZO. Koi sinisilmä nauraa synkkää yötä, Kirjaillen idän pilviin rusovyötä; Ja kailo pimeys, kuin juopporuoju, Pois päivän tulipyöräin tieltä huojuu.
BALTHASAR. Vain ystävä, ken hyvin teidät tuntee, LORENZO. Jumalan rauha! Mikä soihtu tuolla Luo turhaan valoansa madoille Ja sokeille pääkalloille? On niinkuin Se oisi Capuletin haudassa. BALTHASAR. Niin onkin, pyhä isä. Ystävänne Ja herrani on siellä. LORENZO. Kuka? BALTHASAR. Romeo. LORENZO. Pitkänkö ajan? BALTHASAR. Puolisen jo tunnin. LORENZO. Käy hautaan kanssani. BALTHASAR. En tohdi, isä.
ROMEO. En! jos ei raskaan mielen huokaukset Mua usman lailla urkkijoilla suojaa. LORENZO. Haa! Kuule tuota! Kuka siellä! Nouse! Kiinn' ottavat sun. Tulen. Nouse, riennä Työhuoneeseeni! Pian! Herran tähden. Tuot' ykspäisyyttä! Tulen, tulen. Mik' asia? Mist' ollaan? IMETT
Eivätkä putoo: niin on turhuus kevyt. JULIA. Hyv' iltaa, hurskas isä! LORENZO. Romeo kiittää Molempain puolesta. JULIA. Hänelle samaa, Ois muuten hänen kiitoksessaan liikaa. ROMEO. Oi, Julia!
LORENZO. No niin, käy kotiin, iloitse ja myönny Vain naimiseen. On tänäpänä tiistai; Sun pitää huomisyönä maata yksin,
LORENZO. Noin hurjall' ilolla on hurja loppu, Se kuolee riemuunsa, kuin suuteloonsa Tuli ja ruuti riutuu. Mesi makein Se liika-imelyyttään äitelyyttää Ja maistaissa jo maitin hävittää. Siis lemmi maltilla, se lempi kestää: Hitaus ja hoppu joutumista estää. Oi, noin kevyt jalka Kiveä kuluksi ei kuluta. Ne lempivät ne kulkee seitillä, Mi kesä-ilman auterella leijuu.
Täss' seison, syyttäen ja puoltaen, Vastaajana ja kantajana itse. PRINSSI. Niin sano kerrassansa, mitä tiedät. LORENZO. Siis lyhyesti; hengen määräaika Lyhempi mulla on kuin pitkä puhe. Tuo kuollut Romeo tuoss' on Julian mies, Ja kuollut nainen tuossa Romeon vaimo.
Päivän Sana
Muut Etsivät