Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Silloin näemme kasvoista kasvoihin. Jumalalle olkoon kiitos: Olen liitoss' Kanss' Immanuelini! Hän mun kallihisti osti, Ylös nosti, Kuolemasta kirvoitti. Vaan en taida nyt näin kielin Enkä mielin Oikein kiittää Jumalaa. Sinua siis, oi, Jumalani, Auttajani, Pyhän Hengen tavaraa! Sinua vain, oi, armon Herra, Jonkun verran Armos aamukastetta!
Heimo neien karjalaisen kauan kostomatkaa mietti: »Hirtettävä oisi Horna!» Sulhot sotatielle suori. Tultiin kylään, nukkui Vorna; liitoss' oli nainen nuori. Nukkuessa vangiks sitoi vaimo viekas miehen moisen, orteen nuoran toisen nitoi pankon patsahasen toisen; köytti kiini vankat ranteet, pani paulat pitkin vyötä, sitoi solmut, väänsi vanteet; katsoi kuuhut naisen työtä.
AUMERLE. Mut lukiessas muista lupaukses; Ma kadun; älä nimeäni lue; Käteni kanss' ei liitoss' ollut sydän. YORK. Olipa, konna, tuon kun kätes piirsi; Povesta kavaltajan sen ma riistin; Pelosta katuu hän, ei rakkaudesta. Kuningas, sääli pois! Se sääli siittää Voi käärmeen, joka sydämmeen sua pistää. BOLINGBROKE. Mik' inha, rohkea ja häijy petos! Sa kunnottoman pojan kunnon isä!
Tuon säären muodon tunnen, käden tunnen, Merkuriuksen jalan, Marsin reiden, Herkuleen jänteet; mutta Zeun kasvot Taivaassa murhaa? poissa on. Pisanio, Sun päälles kaikki kirot, tulkoot, mitkä Hekuba hullu kreikkalaisiin syyti, Ja minun myös! Tuon hurjan liitoss' olit, Tuon Cloten perkeleen, ja yljältäni Pään katkaisit! Petosta olkoon vasta Luku ja kirjoitus!
Niin noussut keisar'valtion On sivistyksen peltohon Myös rutto myrkkyinen. Sen liitoss' on kaikk' ilkivallat, Kaikk' inhoittavat surmat, hallat Niin ihmiskuntaa häväisten. Ja valtakunnan kunniaa, Sen kruunua, maan jaloimpaa Työt mustat vainoaa. Hänt', uuden aikakauden luojaa, Maan edistyksen, onnen suojaa Pimeys vaanii, ahdistaa. Mut Korkein kaitsee omiaan.
Jos yhteen omenaan Ken vaihtaa kymmenen, on aika hupsu. Ja kymmenen jos sikliä ken antaa Voi yhdestä, on varmaan mieletön. Ei hupsu toki eikä mieletön Hän olla voi hän siks' on liian viisas, Mut, tietäkää, hän liitoss' ilkeässä On vuoripeikon kanssa tuoll' on vuoret! Jos jumalat hän kukistaa, niin voittaa Hän aimo palkan. Huh, kuin kamalaa! Baal auta meitä uskoss' oikeassa! Menee.
Minä se veljes saatoin tuohon kuoppaan, Miss' oli Bassianus ruumiina; Ma kirjeen kirjoitin, jonk' isäs löysi, Ja, liitoss' äidin sekä poikain kanssa, Ma kullan kätkin, josta kirje puhui; Jos mitä tehtiin, mikä mieltäs vihloo, Ma kaikess' aina turmaa edistin. Ma juonittelin isältäsi käden, Ja kun sen sain, niin syrjään vetäydyin Ja naurust' olin ihan pakahtua.
ROMEO. Silmiisi unta, sydämeesi hoivaa! Nyt unen, hoivan liitoss' olis oivaa! Mut rippi-isän mökkiin kertomaan Tät' onneain ja saamaan apuaan. Kolmas kohtaus. Munkki Lorenzon kammio. LORENZO. Koi sinisilmä nauraa synkkää yötä, Kirjaillen idän pilviin rusovyötä; Ja kailo pimeys, kuin juopporuoju, Pois päivän tulipyöräin tieltä huojuu.
BILEAM. Syleilen sinut omakseni, Omri. Meit' auttakoon Hän, jonka liitoss' elin, Jos hänkin ei lie lyhytkätinen, Yrittelijä, keskenheittäjä Ja keskeneräinen kuin ihminen, Vuostuhansien kesytettävä Hän auttakoon tai taivas yllemme Romahtakoon kuin raskas templin kaarros! Noin uskollisna riennä tuonne leiriin, Sytytä ilmi liekkiin Midian! Nyt mene! Ei vastaa hän, on vaiti. Hengen silmä On sotkettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät