United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !


On liian viisas, liian kaunis vain, Autuuden ansaitakseen tuskillain. Pois lemmen vannoi hän, ja vala tää Kun kaikui, kuollutt' elän elämää. BENVOLIO. Mua kuule: unhota hänt' ajatella. ROMEO. Sano, kuinka ajattelun unohtaisin. BENVOLIO. Vapaus silmillesi suo: ne toisiin Luo kaunokaisiin. ROMEO. Ah, se keino hänen, Tuon valion, vain lisäis viehätystä.

MONTAGUE. Ma enemmän voin antaa: Kirkkaasta kullasta teen hälle patsaan. Niin kauan kuin Veronan nimi säilyy, Sen arvoista ei kuvaa nähdä varmaan, Kuin Julian, tuon uskollisen, armaan. CAPULET. Sen viereen Romeo saa yhtä aimon: Nuo uhri-raukat onnettoman vainon! PRINSSI. Tää aamu kolkon rauhan meille suo; Surusta peittää kasvons' aurinkoinen.

Käy edell', imettäjä, Vie terveisiä neidolles, ja käske Ett' talon väen jouduttaa hän lepoon, Jot' ilmankin jo raskas suru kaipaa: Romeo tulee kohta. IMETT

Täss' seison, syyttäen ja puoltaen, Vastaajana ja kantajana itse. PRINSSI. Niin sano kerrassansa, mitä tiedät. LORENZO. Siis lyhyesti; hengen määräaika Lyhempi mulla on kuin pitkä puhe. Tuo kuollut Romeo tuoss' on Julian mies, Ja kuollut nainen tuossa Romeon vaimo.

JULIA. Ei sataa sanaa vielä korvani Sun juonut huuliltas, tok' äänen tunnen. Sa etkö Romeo ole, Montague? ROMEO. En kumpaakaan, jos kumpikaan ei mielees. JULIA. Miks tänne tulit, kerrohan, ja kuinka? On muuri korkea ja työläs nousta, Ja paikka kuolema on Montaguelle, Jos kohtais joku heimostain sun täällä.

ROMEO. Hänt' aattelemaan käske keinoa Ripille päästäksensä iltapuolla; Lorenzon kopissa hän ripin saa Ja vihkimyksen. Tuossa vaivastasi! IMETT

Liekin kautta liekki kuolee, Ja kipu haihtuu uuden kivun kautta; Jos pyöry huimaa, pyörrä vastapuoleen, Uus tuska toivottomaan tuskaan auttaa. Sa silmäs uuteen tartunnaiseen luo, Niin haihtuu vanhan tuima myrkky tuo. ROMEO. Ois rautalehti oivallista tuohon. BENVOLIO. Mihinkä? ROMEO. Taittuneesen sääriluuhus. BENVOLIO. Oletko hullu, Romeo? PALVELIJA. Jumal' antakoon! Suvaitkaa, osaatteko lukea?

JULIA. Voi! Tybaltinko tappoi Romeo? IMETT

ROMEO. Tietysti, kun kumartaa. MERCUTIO. Paikalle osattu, ihan pilkkaan! ROMEO. Sangen kohtelias selitys! MERCUTIO. Minähän se olenkin oikein kohteliaisuuden kukkanen. ROMEO. Oi, mikä kukoistava kukkanen! MERCUTIO. Niin kyllä. ROMEO. Niin, niin! Yhtä kukoistava kuin minun kenkäni. MERCUTIO. Hyvin osattu!

Se on sentään suurenmoista, sanoi Henrik innostuneena. Kun ajattelee, mitä on todella ihmiselämä muuta kuin yhtämittaista pakollista yhtymistä kesken kaikkea vihollisuutta. Suvut ovat vihollisia keskenään, Romeo rakastuu Juuliaan ja luonnon mahtava voima solmii vihollismieliset suvut yhteen.