Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Elävä oikeus näin meissä tunteet niin puhdistaa, ne ettei pääse pahaan mihinkään kääntymähän enää koskaan. Kuin eri äänin sointu kaunis syntyy, niin eri asteet elämässä täällä luo tähtitarhain sopusoinnun armaan. Sisällä päärlyn tämän päilyväisen palavi valo Romeon, min suuret ja kauniit työt niin pahoin palkittihin.
Kauneinkin neito olisi voinut Santtua suudella keskelle suuta vähintäkään punastumatta. Eikä kukaan voinut aavistaa sitä valtavaa rakkautta, jota tunsi rinnassaan tämä nuorukainen, joka oli ruvennut juristiksi esikuvanaan Runebergin »Maaherra». Hän osasi Romeon ja Julian kannesta kanteen. Hän oli Romeo! Julioita oli ollut monta, vaan aina oli joku sattunut ja ehtinyt hänen tielleen.
Missä sitten Nelma nyt oli? Hän oli sulhasensa kanssa toisella paikkakunnalla. Siellä heidät pian vihittäisiin. Se monttööri oli saanut toimen siellä. Sakris ei vieläkään tahtonut uskoa kuulemaansa. Mutta kotonaan repäisi hän Romeon ja Julian kuvan irti seinältään ... tallasi sitä jaloillaan ja poltti sen. Sinä iltana tultiin hänelle tarjoamaan vähän räätälöimistä.
Elävä oikeus näin meissä tunteet niin puhdistaa, ne ettei pääse pahaan mihinkään kääntymähän enää koskaan. Kuin eri äänin sointu kaunis syntyy, niin eri asteet elämässä täällä luo tähtitarhain sopusoinnun armaan. Sisällä päärlyn tämän päilyväisen palavi valo Romeon, min suuret ja kauniit työt niin pahoin palkittihin.
PRINSSI. Montague, varhain nousit, nähdäksesi Varhemmin vielä poikas sortuneena. MONTAGUE. Oi, prinssi, vaimoni tän' yönä kuoli, Maanpako Romeon hänet suruun tappoi. Mitk' uudet tuskat salaliittoon yhtyy Ikääni vastaan? PRINSSI. Katso vain, niin näet. MONTAGUE. Oi, kelvoton sa! Tapojako nuo, Noin ennen isää kiirehtiä hautaan?
Sitten hän kampailee tukkansakin, hartioille asti ulottuvan tukkansa, tuon pienen kuvastimen edessä, joka riippuu Romeon ja Julian kuvan alla. Ihastuneesti katselee hän itseään. Ja ajattelee siinä: Olisipa tässä ... toverina ... nainen. Hilsu... Tai vaikkapa vaimo..! Mutta naiset nyt ovat kaikki sellaisia ... sen hän on kokenut! Kun hän löytäisi yhden ainoankin oikean naisen!
Täss' seison, syyttäen ja puoltaen, Vastaajana ja kantajana itse. PRINSSI. Niin sano kerrassansa, mitä tiedät. LORENZO. Siis lyhyesti; hengen määräaika Lyhempi mulla on kuin pitkä puhe. Tuo kuollut Romeo tuoss' on Julian mies, Ja kuollut nainen tuossa Romeon vaimo.
Niin, Romeon ja Julian ajat olivat menneet. Omin lupinsa lähti Nelma viimein kaupunkiin. Hän on nyt käymässä Mimmi Byskatan luona. On keskipäivä. Kukkelman jäi rannalle vetämään akkojen kanssa hirsiä maalle. Siitä Nelma vähän välittää, ettei kummitus saa kotona ruokaa, kun hän menee tavoittamaan päivällistään. Tyttö ei edes ilmoittanut lähdöstään tuolle kämpyrälle.
PRINSSI. Ken julkea se tämän riidan alkoi? BENVOLIO. Ilmoittaa, jalo prinssi, minä taidan Tän onnettoman kinastuksen laidan. Ken tappoi lankosi Mercution, Hän tuoss' on surmaamana Romeon. KREIVINNA CAPULET. Voi, Tybalt, lanko! Veljen lapsi, voi! Oi, prinssi! Capulet! Vielä huppeloi Tuo veri kallis! Prinssi, veren tään Montague saakoon maksaa verellään. Voi, lanko, lanko!
ROMEO. Benvolio, kuka tämän vainon nosti? BENVOLIO. Tuo Tybalt, jolle Romeon miekka kosti. Kauniisti puhui Romeo, huomautti Syyn turhuutta ja uhkas vihallanne. Tuon kaiken vaikka kertoi lempein katsein Ja hellin äänin, maassa polvillaan, Tybaltin tyyntynyt ei hurja raivo.
Päivän Sana
Muut Etsivät