United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen käden alta tapas Tybaltin sala-isku Mercution Ja tältä hengen vei; nyt Tybalt karkas, Mut tuli oiti jälleen Romeon luokse, Jok' antoi kostolle nyt vasta valtaa. He iskivät kuin leimaus; ennenkuin, Heit' erottaakseen', ehdin vetää miekan, Sai surmans' uljas Tybalt. Tää on totta, Tai saatte Benvolion hengen ottaa.
Häät lykkää kuukaudeksi, viikoksi; Jos sit' et voi, niin morsius-vuode mulle Tybaltin synkkään hautaholviin laita. KREIVINNA CAPULET. Minulle älä puhu, min' en vastaa. Tee tahtos; sinusta en tahdo tietää. JULIA. Oi, Jumala! Kuink' estää tätä, eukko? Maan päällä ylkä, vala taivaassa; Valani kuinka palata voi maahan, Jos maast' ei ylkä pakene ja sitä Lähetä taivaasta? Oi auta! Neuvo!
Tybaltin tapoit; tapatko nyt itses? Tapatko vaimos, joka sinuss' elää, Kun vihakäsin omaan henkees ryhdyt? Sukuas, maata, taivasta miks herjaat? Sukusi, maa ja taivas sinuss' yhtyy, Vaan heittää pois ne tahdot kerrassaan. Hyi! Muotos, lempes, järkes häpäiset. Kuin korkuri sa rikas kaikest' olet, Mut tavall' oikeall' et mitään käytä Tuon muotos, lempes, järkes somisteeksi.
Armas Julias elää, Hän, jonka vuoks juur' äsken olit kuolla: Se onni on; sun Tybalt tappaa aikoi, Vaan sinä tapoit Tybaltin: taas onni; Sua laki kuololl' uhkas, mutta leppyi Ja maanpaoks sen muutti: onni sekin; Harteilles laskee siunausten taakka, Sua kosii onni korupuvussaan; Vaan tuhman, oikullisen tytön lailla Nureksit onneas ja rakkauttas. Oi, varo, varo! Kurja moisten loppu.
ROMEO. Benvolio, kuka tämän vainon nosti? BENVOLIO. Tuo Tybalt, jolle Romeon miekka kosti. Kauniisti puhui Romeo, huomautti Syyn turhuutta ja uhkas vihallanne. Tuon kaiken vaikka kertoi lempein katsein Ja hellin äänin, maassa polvillaan, Tybaltin tyyntynyt ei hurja raivo.
Eikö Tybaltin kuoloss' yksin tuskaa kyllin? Tai, liitossa jos karvas suru viihtyy Ja toisten tuskain seuraa kaipaa, miks'ei Tybaltin kuolonsanaa seurannut Isän tai äidin, niin, tai kumpaisenkin? Vähemmän tuota oisin vaikeroinut. Vaan Tybaltin kun kuolemata seuras: "Maanpakoon Romeo!" niin sen sanan kautta On isä, äiti, Tybalt, Romeo, Julia, Kaikk', kaikki surmattu. "Maanpakoon Romeo!"
MONTAGUE. Romeo ei; Mercution ystävyys vain hänet hurmas; Mit' oisi laki vienyt, sen hän vei: Tybaltin hengen.
MERCUTIO. Benvolio, auta mua katon alle, Ma muuten pyörryn. Vietävät nuo suvut! Matojen ruokaa minust' ovat tehneet. Osani sain, ja hyvän. Hiiden suvut! ROMEO. Ylimys, prinssin lähin heimolainen Ja oma ystäväni, minun kauttain Sai kuolinhaavan; kunniani tahras Tybaltin solvaus, Tybaltin, jok' äsken Mun tuli langokseni. Armas Julia!