United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
CASSIO. Jotakin Kyprosta, jos oikein arvaan; Palavan kiire toimi; laivastosta Lähettiläit' on tusinoittain tullut Tän' yönä, toinen toisen kantapäillä. Senaattorit on nousseet, dogin luona He kooss' on. Kiivaast' etsitähän teitä; Kun teit' ei löytty kotoa, niin laittoi Senaatti kolme eri joukkokuntaa Teit' etsimään. OTHELLO. Hyv' että löysitte mun. Ma oiti tulen, taloon tuohon annan Vaan sanan.
GLOSTER. Sun vankeuttasi ei kauan kestä; Sun pelastan tai itse sijaas astun. Siis mieltäs malta. CLARENCE. Täytyy. Hyvästi! GLOSTER. Niin, mene sinne, mist' et palaa koskaan, Typerä, tuhma Clarence! Niin sua säälin, Ett' oiti sielus taivaaseen ma laitan, Jos taivas lahjan meidän kädest' ottaa. Ken tuossa?
EMILIA. Ja sinä juorullas sait murhan aikaan. OTHELLO. Se tott' on, herrat; älkää tuijotelko. GRATIANO. Kamala totuus! MONTANO. Teko hirmuinen! EMILIA. Konnuutta, konnuutta, oo, konnuutta! Ma mietin niin nyt huomaan: konnuutt' oi! Sit' oiti luulin; suru murhaan vie mun. Oo, konnuutta! Oo, konnuutta! JAGO. Oletko hullu? Kotiin oiti! Pois! EMILIA. Puhua minun suokaa, hyvät herrat.
Nyreät kreivimme on kapinassa, Ja kansa, riidoin velvoituksen kanssa, Uskollisuutta vannoo sielun täyden Verelle vieraan, ulkovallalle. Ja tätä pahain nestehien tulvaa Ei muu voi asettaa kuin yksin te. Siis joutukaa; niin sairas nyt on aika, Ett' oiti täytyy lääkitystä antaa, Tai tulee tuho parantumaton.
HERRA TOPIAS. Puhuttele nyt häntä omalla äänelläsi, ja sano minulle, miltä hän sinusta tuntuu. Oi, että tämä koiruus kunnialla päättyisi! Jos voi hänet säällisellä tavalla päästää vapaaksi, niin pitäisi se tehdä, sillä minä olen nyt niin huonoissa väleissä sisarenityttären kanssa, ett'en millään varmuudella voi ajaa tätä kepposta loppuun. Tule sitten oiti kamariini.
HASTINGS. Jumala tiesi, mut en minä, syytä, Miks ovat äitinne ja veljennekin Pyhäkköön paennehet; hellä prinssi Ois mielellään mua tänne seurannut, Mut äiti häntä esti kaikin voimin. BUCKINGHAM. Hyi, mikä mieletön ja tyhmä teko! Kehoittaa voisitteko, kardinaali, Kuningatarta lähettämään oiti Veljensä, prinssin, luoksi Yorkin herttuan?
Sen käden alta tapas Tybaltin sala-isku Mercution Ja tältä hengen vei; nyt Tybalt karkas, Mut tuli oiti jälleen Romeon luokse, Jok' antoi kostolle nyt vasta valtaa. He iskivät kuin leimaus; ennenkuin, Heit' erottaakseen', ehdin vetää miekan, Sai surmans' uljas Tybalt. Tää on totta, Tai saatte Benvolion hengen ottaa.
Mua seuratkaa, tien raivaan kirjeillenne, Ja teen sen sitä kiireemmin, jott' oiti Mun veisitte sen luokse, ken ne antoi. Seitsemäs kohtaus. Toinen huone linnassa. KUNINGAS. Nyt tuntosi kai syyttömäks mun myöntää. Ja sydämmees mun ystävänä suljet. Kun omin korvin kuullut olet, että Se mies, jok' armaan isäs hengilt' otti, Mun henkeäni väijyi.
CAESAR. Tapahtukoon oiti. POMPEJUS. Sitt', ennen eroamme, pidot teemme; Ken alkaa, arpa ratkaiskoon. ANTONIUS. Min' alan. POMPEJUS. Ei, Antonius, arpa ratkaiskoon. Mut ensinnä tai jäljinnä, niin voiton Egyptin hieno keittotaito viepi. Ma kuulin, että Julius Caesar siellä Kemuista lihoi. ANTONIUS. Paljon olet kuullut. POMPEJUS. Vain hyvää tarkoitan. ANTONIUS. Ja hyvää puhut.
Sisartani näkemään Teit' oiti pyydän. ANTONIUS. Teitä, Lepidus, Seuraamme toivon. LEPIDUS. Arvoisa Antonius, Ei sairauskaan pidättää mua voisi. MAECENAS. Terve tuloa Egyptistä, herraseni! ENOBARBUS. Caesarin sydämmen puolikas, arvoisa Maecenas. Kunnian-arvoinen ystäväni, Agrippa! AGRIPPA. Kelpo Enobarbus! MAECENAS. Meillä on syytä iloita, että kaikki on niin hyvin selviytynyt.