United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vihannut en sua koskaan; miehuuttasi Vain kadehdin, kun näin sun taistelevan. ENOBARBUS. En teitä koskaan juuri rakastanut, Mut kehuin teitä silloin, kun sen kehun Olitte kymmenesti ansainnut. POMPEJUS. Suoruutes säilytä; sua kaunistaa se. Nyt laivalleni kutsun teidät kaikki; Suvaitkaa! CAESAR, ANTONIUS ja LEPIDUS. Tietä näyttäkää. POMPEJUS. No, tulkaa.
ENOBARBUS. Hovinaiset, Kuin aallottaret, häntä ympäröivät Ja silmää noutavat ja viehättävän Tekevät kumarruksen; peränpidoss' On merenneito; silkkiköysi paisuu Puristuksesta käden kukkahienon Ja toimessansa liukkaan. Aluksesta Hajoilee kumma, näkymätön lemu Läheiseen rantaan.
CLEOPATRA. Sen vielä sulle kostan, ole varma. ENOBARBUS. Mut miksi? Miksi? CLEOPATRA. Sa panit vastaan sotaan lähtöäni, Sanoen: se ei sovi. ENOBARBUS. Sopiiko se? CLEOPATRA. Kuin? Meitä sotaan haastetaan, ja meidän Sopisi poissa olla! Siihen vastaan: Jos sotaan viedään orihit ja tammat, Niin orhit ovat liikaa; tamma kantaa Soturin orhinensa. CLEOPATRA. Mitä sanot?
ENOBARBUS. Antonion yksin, järkensä kun saattoi Himonsa orjaks. Te jos sodan suurta Näkyä pakenitte, jossa toinen Pelottaa toistaan, miksikä hän seuras? Päämiehen arvohon ei himon kiihko Ois saanut loukkaa tehdä, kun juur' soti Maailman toinen puoli toista vastaan Ja hänen tähtens' yksin. Hukkaa vähemp' Ei häpeä noin rientää jäljissänne Ja laivans' antaa töllistellä. CLEOPATRA. Vaiti!
ENOBARBUS. Mut miksi Noin heitä murhetuttaa? Itkeväthän; Ja minä myöskin, laukkasilmä hölmö! Hyi, teette meistä akkoja! ANTONIUS. Ha, ha! Mun velho noitukoon, jos sitä aioin! Sateesta tuosta onni nouskoon! Liiaks Sanani teihin, ystäväni, koski: Lohduttaa teitä aioin, pyysin teitä Yön viettoon soinioilla.
Niin Antonius, tuon velhon jalo uhri, Haritti siipiään kuin kärväs sorsa. Paeten jäljestä, kun kuumimmillaan Juur' oli taistelu. En herjatyötä Moist' ole vielä nähnyt; noin ei ole Kokemus, kunnia ja miehuus koskaan Häväissyt itseään. ENOBARBUS. Voi meitä, voi! CANIDIUS. Merell' on henkiheitoss' onnemme Ja uupuu surkeasti. Kaikk' ois hyvin, Jos päällikkö ois ollut entisellään.
Canidius Ja muutkin karkulaiset palkkaa saavat, Mut ei vain kunniaa. Tein itse pahoin; Ja sitä kadun nyt niin karvaast', ett' on Ijäksi ilo mennyt. SOTAMIES. Enobarbus, Antonius kaikki aartees sulle laittaa Ja vielä lahjojakin. Tuoja tuli Mun vahtimolleni, ja telttas luona Nyt purkaa muulinsa. ENOBARBUS. Kaikk' annan sulle.
ALEXAS. Näytä kätes! ENOBARBUS. Ruokia joutuun! Riittävästi juomaa! Cleopatran nyt malja juodaan. CHARMIANA. Ystävä, anna minulle onnea. TIET
ENOBARBUS. Hih! Ilmaan lakki! MENAS. Hih! No, tulkaa, herra. KOLMAS N
ENOBARBUS. Mutta eipä kaunista naista ole, jolla olisi rehelliset kasvot. MENAS. Oikein osattu: he ovat sydämmen varkaita. ENOBARBUS. Me tulimme tänne taistelemaan kanssanne. MENAS. Minä puolestani olen pahoillani, että siitä tuli juomingit. Pompejus nauraa tänään poikkeen onnensa. ENOBARBUS. Jos sen tekee, niin, totta tosiaan, hän ei saa sitä itkemälläkään takaisin.