United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ludvig keskusteli näistä asioista suurella huolella herra Des Comines'n kanssa, jonka terävä äly ja valtiollinen viisaus oli hänelle enemmän mieleen, kuin Crévecoeur'in jyrkät soturin tavat tai D'Hymbercourt'in parooninylpeys.
Pohjalainen kääntyi kummastuneena puhujan puoleen ja näki vieraan soturin lähellänsä haahden kannella. "Olen Vitjakka Pouttu, Pohjan Pirkkalaisten päämies. Mitä minusta"? "Aiotteko tänne jäädä juhlan yli"? jatkoi asemies, joka ei ollenkaan hämmästynyt Pohjalaisen tylymäistä vastausta. "Aion kun aionkin", vastasi Pohjanpiltti. "Minun neuvoni on, että vielä tänä iltana lähdette koti-matkalle".
Tätä hänen luuloansa oman arvonsa suuruudesta vahvisti vielä hänen käsityksensä soturin viran arvosta; »sillä se», sanoi hän, »tekee, että jokainen urhokas kavaljeeri kelpaa vaikkapa keisarillekin seurakumppaniksi.»
Hän ei edes joutanut kummastelemaan, että tämmöinen vieras oli Carolus-varustuksessa. Kielimurteesta Eeva heti tunsi hänet suomalaiseksi. Suomalaisen soturin tapasi siihen aikaan melkein joka paikasta, paitsi sieltä, missä häntä parhaiten olisi tarvittu Suomesta.
Ja kesemmällä oli jo tuossa puodissa toinen isäntä, enkä »kauppaneuvosta» tavannut ennenkuin seuraavana syksynä, jolloin hänet näin soturin vaatteissa kerran kadulla marssivan. Hän ei ollut tuntevinaan minua, käveli vain ohi, vaikka minä tervehdin. Ehkäpä ei tuntenutkaan.
Vaaleana ja laihtuneena hän ei enään ollut sen pulskean, nuoren soturin näköinen, joka ennen oli siellä käynyt. Cineas oli alinomaa nähnyt hänet hänen uuden elämänsä alusta, mutta ei Labeo. Julion kasvoissa kuvautui semmoinen levottomuus, joka heti iski Cineaan mieltä ja synnytti pelkoa hänessä. "Sinulla lienee pahoja uutisia?" sanoi Cineas tutkaellen, kun ensimäiset tervehdykset olivat ohitse.
DESDEMONA. Tiedätkö, poikaseni, missä luutnantti Cassion on asunmaja. NARRI. Cassion asunko maja? En julkene sanoa. DESDEMONA. Miks'et? NARRI. Hän on soturi; jos sanoisin, missä soturin asun on maja, puhuisin pääni poikki. DESDEMONA.
No niin, jatkoi hän kääntyen vanhan soturin puoleen, jonka sydäntä kauhu ja sääli yhtärintaa värähdyttelivät, minne aiotte minut nyt viedä? Rask, virkahti ukko surullisella äänellä, seuraa tätä herrarukkaa hänen majapaikkaansa ja viivy hänen luonansa, kunnes sinulle tarkempia käskyjä annetaan. Minä luotan kunniasanaanne, armollinen herra. Aadolf lähti huoneesta. Vanha Rask seurasi häntä.
»Herra, minä olen aina taipuvainen kuulemaan järkisyitä», virkkoi kapteeni Dalgetty, »kun ne vaan puhuvat kunnialleni ja edulleni. Kuulkaa siis, korkea herra. Jotakin vuoristoarmeijan tapaista, kuulen ma, on nyt koolla taikka kokoontumaisillaan näissä jylhissä vuorimaissa kuninkaan asian puolustamiseksi. Vaan tunnettehan te itsekin, hyvä herra, vuorelaistemme luonteen. En tahdo suinkaan kieltää heidän olevan vahvaraajaista, urhomielistä kansaa, jolla on kyllin miehuutta, taistellessaan omalla raa'alla tavallaan. Mutta tämä heidän tapansa on yhtä poikkeava säännöllisestä sodankäynnistä ja sotakurista, kuin muinaisten skyyttien tai vielä nytkin Amerikan metsäläisten taistelut. Eihän heillä ole edes sen vertaa kuin saksalainen sotapilli taikka rumpu, millä voi soittaa aamu- ja iltarämpytystä ja käskeä marssiin, rynnäkköön, peräytymiseen taikka johonkuhun muuhun sotatemppuun; ja heidän riivattu rakkopillinsä, jota he itse ovat ymmärtävinänsä, on umpiouto jokaisen sivistyneeseen sotatapaan tottuneen soturin korville. Niin, että jos rupeaisinkin harjoittamaan tuommoista pöksytöntä roistojoukkoa, minun olisi mahdoton saada heitä itseäni ymmärtämään. Ja jos he ymmärtäisivätkin, arvelkaapa itse, korkea herra, olisiko mulla yhtään toivoa saada noita puolivillejä tottelemaan, jotka ovat tottuneet osottamaan ainoastaan omille isännilleen ja heimopäälliköilleen sitä kunnioitusta ja kuuliaisuutta, mikä olisi tuleva valtuuskirjalla virkaan asetetuille upseereille. Jos heitä opettaisin sotarintamansa laittamaan neliöjuuren säännön mukaan, se on, niin että asettaisin pataljoonan neliskulmaan, jonka jokaisessa rivissä, sekä pitkin että poikin, miesluku olisi koko läsnäolevan joukon neliöjuuren vertainen, mitä etua minulle tulisi tämän sotataidon kultaisen säännön neuvomisesta? Ei muuta kuin että saisin väkipuukon vatsaani, kun muka olisin asettanut sivu- tai takariviin jonkun Mac Alister More'n, Mac Shemey'n tai Copperfae'n, joka olisi tahtonut seisoa eturivissä? Totta tosiaan on, mitä Pyhä Raamattu sanoo:
Myöskin onnistui minun poikkileikata ankkuri-touvin yhdestä kaleerista, niin että tuuli sen karille vei, ja se suureen tuskaan tuli, ja oli se minulle erinomaisen mieluista, kuin minä sillä tavalla sain kostoa ottaa yhdestä niistä kaleerista, jotka niin kovasti Ehrensköldiä ahdistit, ja tahdoin minä mielelläni tämän maanmiehen ja urhoollisen soturin puolesta nostaa.