Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Mutta tullakseni suomalaiseksi olen minä liian paljon elänyt Venäjän sydämmessä, kuunnellut avarain tasankojen vapaita tuulia, arojen runoutta, elänyt kaupungissa, jonka muistot ovat yhtä ylevät ja suuret kuin muinaisen Rooman.
Viime kokouksessa venttileerasimme teesiä: »Onko mahdollista, että Suomi koskaan voi tulla suomalaiseksi?» Kaikki olivat sitä mieltä, että voi, mutta siitä, kuinka ja milloin, syntyi eri mieliä.
Vaikk'ei silloin vielä ollutkaan »nuoria» eikä »vanhoja», niin kutsuivat sitä kaikki »vanhaksi» suomalaiseksi. »Se vanha Suomalainen», se oli samaa kuin se rakas, se hyvä, se taattu, se vankka j.n.e. Ja sillä oli paljon ystäviä, jotka sydämmestään antoivat anteeksi kaikki sen viat ja puutteet.
Mitä eivät ole aikaansaaneet Bobrikoffin pistimet eivätkä suomettarelaisten viekkaat poliitilliset puheet, sen sai aikaan kansainvälinen sosialismi. Se sai valloittajat avaamaan porttinsa valloitetuille, se yhdisti. Kaksi vastakkaista rotua eroamattomasti punavaatteen alle. Se vei suomalaiset Viaporiin, tuohon kaivattuun, jota vuosisata oli itketty ja unelmoitu suomalaiseksi jälleen. Viapori!
Ei sinun tarvitsekaan. Mutta ne kaksi, kalevalaisuus ja kristinusko ja herännäisyys eivät saa eivätkä voi olla eivätkä olekaan ristiriidassa. Ne ovat soinnutettavat yhteen suureksi suomalaiseksi kulttuuriksi, joka kerran maailmankin valloittaa. Sano sinä siitä, mitä sanot, naura vain, sano taas niinkuin ennen, että olen haaveilija niin olenkin ja niin tahdon ollakin!
Mikähän tässä on tarkotuksena? kuiskaa rinnallani seisova vanki mitä puhtaimmalla suomenkielellä. Hämmästyneenä käännyn häntä lähemmin tarkastamaan. Se on nuori, solakka mies, jolla on kihara ruskea parta, nähtävästi vankilassa kasvatettu, sekä jalassaan pieksusaappaat. Olisihan minun pitänyt jo niistä tuntea hänet suomalaiseksi!
Molemmat he ovat alle kolmenkymmenen vuotiaita, avokatseisia, sankariryhtisiä nuorukaisia, joihin tuntee mieltymystä heti ensi silmäykseltä. R. on juuri se, jota täällä kasvattamansa pikimustan täysparran takia olin ensi näkemältä luullut ukrainalaiseksi tai yleensä kaikkea muuta kuin suomalaiseksi.
Tulkin esiintyminen tekee minuun päinvastoin turvallisen vaikutuksen, minkä lisäksi kielenkäytöstä olen huomannut hänet suomalaiseksi. Näin minut siis, itseeni lainkaan vetoamatta, ilman muuta merkittiin ryssäksi! Aito venäläistä mestarijuridiikkaa!
Tuo nuori herrasmies on siis minulle aivan tuntematon henkilö, joka luultavastikin ulkomuodosta arvasi minut suomalaiseksi ja sen vuoksi tervehti minua omalla kielellämme. Vasta kuukautten päästä, vähää ennen vallankumousta, saan kerran kävelyltä palatessani aivan sivumennen tilaisuuden tulla tutuksi hänen kanssaan sekä tietää, että hän on konttoristi G. Vaasasta.
Oikeastaan ei Suomen, sillä meren saaristo oli enemmän ruotsalainen kuin suomalainen. Mutta myöhempinä aikoina on sitä suomalaiseksi kutsuttu, ja luonto, joka on asettanut nämä seudut etuvartioksi maan äärimmäiselle rajalle länteen päin, on ollut samaa mieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät