United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin usein kun nämä sanat pyörivätkin kielellämme, on useimmilla meistä kuitenkin niistä hämärä, tarumainen, tahi ainakin puoleksi tarumainen käsitys, joka on kuin haihtuva vertaus, kuin vähäpätöinen kaiku. Ja yhtäkaikki maksaa kylläkin vaivan kerta kaikkiaan tulla selville siitä, etteivät ne ole vertausta, ei tarua eikä tarumaista, vaan ijankaikkinen, korkein tosiasia!
Naisolentoa emme ole nähneet kuukausimääriin edes vilahdukselta, sillä sellainen on peräti harvinainen ilmestys kuolleessa talossa. Herra Mashkevitsh viittaa meitä istumaan pitkin vastapäistä seinustaa. Neitonen osottautuu suomea taitavaksi, sillä omalla kielellämme kysyy hän, ymmärrämmekö kaikki suomea.
VALPURI. Eestä kunnian. Oi, Aksel! Sa muista kaunist' urhonimeäs! Suur', jalo, rikas Aksel vanhalla On kielellämme. AKSEL. Siksi ois, niin, siksi Ois Aksel tullut, ell'ei kohtalo Ois riistänyt hält' autuaallista Valhallaa, Valpuria, voiton palkkaa. VALPURI. Oi, sulho hyvä!
Mietti pöpö pöydän päässä, Pani sormen nenällensä, Sitte viimein suunsa aukas, Lausui virkaveljillensä: "Tämän kirjeen kirjoittaja Kyllä kieltämmekin taitaa, Sakon haastoll' uuden kirjeen Saa hän kielellämme laittaa."
Minä olen ollut tilaisuudessa itse lukemaan useoita hänen kirjoituksistaan siveysopin ja valtiotieteen alalla, joita hän kirjoitti varta vasten prinssin luettaviksi ja joista eräällä oli meidän kielellämme nimenä: "Valtion peräsin." Muut sitä vastoin pitävät isänmaan satunnaisena asemahuoneena jollakin matkalla.
Parhaillaan hallitseva ruhtinas oli jo vanha mies nimeltä Kastia, joka meidän kielellämme merkitsee; suuri keisari.
On neuvottu minua tarjoamaan hänelle soittoa aamuisin; sanotaan, että se tepsii. Kas niin, kaiuttakaapas nyt! Jos saatte sormenne häneen tepsimään, niin hyvä on; me koetamme sitten vielä kielellämme; jos ei kumpikaan auta, niin jääköön sikseen; mutta minä vain en häntä päästä.
Pyhä savu pilveili kattoa kohti ja näkymättömät kuoripojat lauloivat helein äänin kuorikellarissa, jonne erästä kuollutta haudattiin. Silloin kuulin ensi kerran tämän runomitan, jossa säkeet ovat samanlaiset, mutta sittenkin erilaiset. Säkeet hivelivät korvaani. Koetin käyttää samaa runomittaa kielellämme. Koe onnistui erinomaisesti."
Tuo nuori herrasmies on siis minulle aivan tuntematon henkilö, joka luultavastikin ulkomuodosta arvasi minut suomalaiseksi ja sen vuoksi tervehti minua omalla kielellämme. Vasta kuukautten päästä, vähää ennen vallankumousta, saan kerran kävelyltä palatessani aivan sivumennen tilaisuuden tulla tutuksi hänen kanssaan sekä tietää, että hän on konttoristi G. Vaasasta.
"Ainoastaan talonpoikain Kirjeet vastaan ottakaamme, Vaikk' ei ois ne kielellämme, Kyllä niistä selvän saamme; Herrain, asjan-ajajoitten Kirjeet pois me lähetämme, Jos he eivät kirjoittele Kieltä, jota ymmärrämme." Sisään vahtimestar' astui Herrain juuri miettiessä, Papervihkoo tarjos heille, Kumartaen oven eessä: "Täss' ois muukalainen kirje.