United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nuo kuvat, joita katsomaan hän jää, kaks oli Ramsay-veljest' ylevää, tääll' ylennyttä saman katon alla. Lemulla toinen kulki kuolemaan, ja toinen kohta jälkeen Lapualla, molemmat eestä armaan synnyinmaan.

Kun Suomen nuorukainen tyvenenä, kauniina kesäiltana maansa metsissä kulkee, kuulee hän puitten latvoista hiljaisen huminan se kuiskaa hänen korviinsa Lemmen sanat: »Vapaus ja rakkaus, niitten eestä kuolla voiRIKAS K

VALPURI. Eestä kunnian. Oi, Aksel! Sa muista kaunist' urhonimeäs! Suur', jalo, rikas Aksel vanhalla On kielellämme. AKSEL. Siksi ois, niin, siksi Ois Aksel tullut, ell'ei kohtalo Ois riistänyt hält' autuaallista Valhallaa, Valpuria, voiton palkkaa. VALPURI. Oi, sulho hyvä!

Ei yhtään noista Peto oo, se on toista. Se tyynnä loikovi, irvistäen: Ei pysty loitsuni sen ma näen. Väkevämpää kuule, Jot' en kestäväs luule: Jos helvetin hauta Sun siitti, nauta, Niin merkkiä katso, Jonk' eestä väistyy Ne mustat sarjat! Jo se tuimistuu, jo sen nousee harjat. Sano, häijy konna, Voitko pelvotonna Nähdä iki-uutta Pyhää salaisuutta Läpi taivaan hohtavaa, Salaveisten vainoomaa?

Ei, nuorna kuolla eestä maan ja kunnian ja kuninkaan, se oisi ylpeää! köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, mult' isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan. Mut huoli pois vain haipukoon, saan mittaa vielä vartaloon; ma uljas sotapoika oon, en sorru hukkahan. Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan, käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan.

Et suurin äänin suurisuisten lailla ilmi tunteitasi huutanut; Sen tehkööt toiset, pontta hengen vailla, Sun elos vakaa työ on kruunannut. Ja työhön maan ja kansan eestä koitit nuorukaisiakin innostaa, Ja työllä itse laakerit voitit Ja työ se voimas vihdoin lannistaa.

Jopa vielä viljavuoen Antoi meille ontuneille, Kylmän Pohjan kynnön alle, Jopa vielä viimeisetkin Suvitouvot suuri Luoja, Tarkoin taivahan Jumala Varjeli vilun vioista, Nekin heikoimmat he'elmät, Kukkakasvit kuuraöistä, Herra säästi hallan eestä. Vielä kostoksi keväisen, Pohjatuulen palkinnoksi, Salli vanhan vaarallisen Laurin päivän lämpöiseksi; Tämän ilmansa ihanan Piti vielä Pärttylinä.

Pois eestä, joka elää tahtoo! se on iloisen kyytipojan tervehdys uniselle hollimiehelle, joka parahiksi ennättää hevosen jaloista syrjään hypätä. Oletko sinä sydänmaakalainen vai mikä, kun et tiedä kyydin tieltä paeta elä siinä leukojani levittele, vaan toimita hevosta! Eikö hevosia saa vai mitä?

Nousi talvipäivän kylmä kiekko veripunaisena taivahalle, nousi ankarana, säteetönnä niinkuin sodan merkki metsän ylle. Vihelteli radan kääntehessä juna, porhalteli asemalle. Aseet tuli! Välkkyväiset aseet, tuli piikit, pyssyt, kuularuiskut! Eipä ollut enää hädän päivää! Sotaan miehet, sotaan ryssää vastaan! Seis, ei kaikki vielä saapunehet: ajoi asemalle rekijono kiireesti kuin autuutensa eestä.

Lakkaamaata voimme mannun unta »Päälle hakkaaVoita eestä Europan, synnyinmaan ja maailman! Vapaata miestä vangita ei voida väkivallalla, ei kalvalla, ei kahleilla, ei mahtisanalla; kun kaikki maahan kukistuu, hän seisoo niinkuin korven puu, ja kun hän kaatuu, kaatuissaan päin sortuu sortajaan.