United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
NIKO. Tämä on vielä Jaanan koto, suokaat, että on se myös minun kotoni tänä ehtoona. Jaanani, sinun kauttas elköön tässä närkästystä olko! Sinä sanoit, ettes kantele, niin tahdon minä myös; sinä elatus-vanhempias et moittia saa; sillä malta, heissäpä toki on ollut tukes ja suojas, heidän kädestänsä elos ja vaattees saanut olet! JAANA. Sentähden olen heille kiitollinen, kiitollinen kuolemaan asti!
Ja maailma se suurna ava'uupi, Ja ruusuja ja seppeleitä sen Nuor' uskoo tarjoavan tarmokkaalle, Ja uskon moisen riistää tahtois ken? Ihana aika! Mutta, valeen taakse Kuin kadotettu Eedeni se jää. Jää taakse? Ei! Jos hapset harmeneekin, Voi sielu viettää nuoruuselämää! Jos henkeäsi hellästi sä vaalit Kuin kukkaa, ravintoa sille suot Ja valoa ja iki-ihanteita, Niin koko elos kevääksi sä luot!
Minä sanoin hyvin ivallisesti: »Hyvästi on äidin leivät uunissa: ei pala eikä paistu. Nyt ei ole hätäpäiviä, jos ei ole kuura-aamuja. Niin paranee kuin pukin ruoka tää elos, koska selkänahkani jäi viimeinkin rauhaan. Vaan milläs maksatte ne velkavillat, joita olette satoja kertoja päästäni repineet. Ne saatte karvaasti maksaa, ennenkuin harmaita korviltanne nykitte.»
Hän enkel' itse, hymyilevä, soma Kanss' enkelien leikkii, leijailee, Ja siellä, missä hengen iki-oma On alkukoti, taas nyt vierailee. Siit' unelmat niin valkoiset on hällä: Häll' enkelit, hän heille hymyilee, Oi, Aili, Aili, taivaass' ylähällä Kautt' elos maisen vierailuja tee! k. 31/10 1895. Ah, veljyt, poissa, poissa, ijäks poissa Sa parvest' olet veljein, ystäväin.
Ma muistan hetken juhlallisen, kun Hän Baalin eteen temppeliin mun vei Ja lausui: Elos salaisuuden syvän Saat kaikkivallan kasvoin edessä Nyt tässä kuulla. Isäksesi olet Minua kutsunut, vaan se on Baal, Tuo lempeä ja peljättävä herra, Mi antaa elämän ja ottaa sen. On kehtosi tää vuode temppelin; Sun siinä siitti Baal, ja synnytti Se ihmeellinen hetki, jolloin kuu Pimitti varjollansa auringon.
CONON. Enpä juuri vaihka viehkeileekin mieles Kuni hiljan rakastuneen nuorukaisen. KASPER. Nuori olen uudestaan. Nuo kaksi tähtee, Tähtee kultahista täällä naisten joukos Ovat kirkastaneet vanhuuteni päivät. Onnellinen sinä, joka immen lemmen Saavutat ja elos valkeudeks viet! Mutta ken on miesi? Lieko Kilian? Jumal' avita! sen soisin ennen kaikist.
Ja jatkoi: »Poika, selitys on tässä sen, mitä sulle lausuttiin; nää paulat aurinkokierron harvan taa vain piilee. Sua tahdo silti vihaamaan en kansaas; näät elos jatkuva on siitä yli kuin heidän vilppinsä saa rangaistuksen.» Kun vaieten tuo pyhä sielu näytti valmiilta kankaan kudontaan, min hälle ma olin virittänyt kangaspuille,
Et suurin äänin suurisuisten lailla Sä ilmi tunteitasi huutanut Sen tehkööt toiset, pontta hengen vailla, Sun elos vakaa työ on kruunannut. Ja työhön maan ja kansan eestä koitit Sä nuorukaisiakin innostaa, Ja työllä itse laakerit sä voitit, Ja työ se voimas vihdoin lannistaa.
Ja jatkoi: »Poika, selitys on tässä sen, mitä sulle lausuttiin; nää paulat aurinkokierron harvan taa vain piilee. Sua tahdo silti vihaamaan en kansaas; näät elos jatkuva on siitä yli kuin heidän vilppinsä saa rangaistuksen.» Kun vaieten tuo pyhä sielu näytti valmiilta kankaan kudontaan, min hälle ma olin virittänyt kangaspuille,
Sun jalo, puhdas luontehes Se lapsen lainen on, Ja vilpitön on sydämmes Ja elos tahraton, Sun tieltäs väistyy vihakin Ja ilkimielen ivakin. Sä äidiltäsi kieltämme Et kyllä saanutkaan, Mut lauluihis sä mieltämme Sait yllin kyllin vaan, Ja »vieras lippu» peittänyt Ei Suomen miehen töitä nyt.