United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mistä saat sa voikkosia?" "Akan vanhan vakkasesta." "Mistä vanha akka saapi?" "Nuoren neien lippahasta." "Mistä nuori neiti saapi?" "Nuoren lehmäsen nisästä." "Mistä sitä nuori lehmä?" "Korehista korttehista, Tuorehista turpehista, Vihannista mättähistä, Helyheinän hepsusista, Luojan pitkiltä pihoilta, Kaikkivallan vainiolta."
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "En liiku omin lihoini, liikun Luojani lihoilla, en väiky omin väkini, väikyn väellä kaikkivallan, en puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla. Josp' on mulla suu suloinen, suloisempi suu Jumalan, jospa on kaunoinen käteni, käsi Luojan kaunihimpi."
Ilpo, joka oli ollut porstuassa väittelyä kuulemassa, jouduttautui kertomaan kuulemiaan: Suorat sanoi sanat Panu ... voi miestä sitä, mitenkä hyvästi sanoi. Mitenkä sanoi? Näin sanoi: »Liikun väellä Väinämöisen, väellä kaiken kaikkivallan». Mainiostipa sanoi! Panu hymyili tyytyväisenä edellä kulkiessaan. Honkaan taittaa päänsä semmoinen pässi ... luulin kummemmaksikin.
Hammas suussa synnyin minäkin, kehahti Panu. Siksi oletkin peto semmoinen kuin olet. Nyt jo kehut, Panu, sillä, minkä äsken kielsit, virkkoi pastori. Olet siis kuitenkin tietäjä? En kiellä sitä, mikä tosi on. Tietäjä olen. Ja myönnät pirun väellä liikkuvasi? Liikun väellä Väinämöisen, väellä kaiken kaikkivallan. Jo vainen valehtelitkin ... Lempo auttajasi, huusi Reita.
Hän lupasi minulle anteeksiantoa, jos tunnustaisin Jumalan kaikkivallan, mutta minä olin uhkamielinen. Silloin Salomon tuli kärsimättömäksi, antoi tuoda vaskipullon ja pani minut siihen. Hän sulki pullon sinetillänsä, jota me henget emme kykene rikkomaan, ja sitten hän käski heittää sen mereen, kaikkein syvimpään kohtaan.
Sen kautta olen minä tullut tuntemaan Jumalan kaikkivallan: kuinka kummallisesti hän johtaa askeleitamme; sen kautta myös tulin huomaamaan, että haudan tuolla puolella odottaa meitä vasta se maa, jossa rakkaus ja onni on täydellinen, johonka meidän on matkustaminen tämän elämän perästä, polkua, jonka Hän on meille ahtaana ja monimutkaisena eteemme asettanut.
Ja hän mietti ihmismielen, mietti myös eläinten mielen, jätti kaikkehen jälelle omaan sähkönsä säkenen, kuolemattoman kipinän Kaikkivallan kartanoista. Kuu jo kylmeni. Näkivät tähden talvisen eläjät edessänsä Maan ihanan, kuuma-rinnan, riemu-täyden.
Kaikkivallan neuvokammiosta Sydänkammiosta Suomen kansan Katsahtavi silloin Väinämöinen, Kansallisen hengen kanta-urho, Edistystä uuden viljelyksen: Rukoellen kasvun runsautta, Toivottavi ajan ehtiväksi Asettua vanhan valtahansa. Nouse kansa, niinhän virkki vanha, Heräjä jo hengen horroksista, Niinkuin nukka kevätnurmen alta, Päivän helliväisen paistehessa!
Tuo on virsi veljesvirsi, kuultu Suomen hongikoissa, alta kasvon Kaikkivallan, pyhän päältä päiväkummun.
Eikös tulis vielä olla Kielet kilvan kiittämässä Herran armon avaruutta, Kaikkivallan rakkautta, Kuin vuosilla kuluneilla Kohtahamm' on koittanunna, Että ovat avarasta Rikkauen lähtehestä Viljavirrat kuohununna.