United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten hän rupesi haeskelemaan wettä juodaksensa, mutta mökin emäntä, sen nähtyänsä, toi hänelle kiwikupilla hywin waljua maitosintua, josta huomasin, että mökin ainoa lehmä oli awonisin.
Mutta oma lapsi on rakas, en minä häntä osaa soimata. Pois minä lähden tästä talosta, toiseen taloon itkemään opettelen tässä kerjäläisenä kulkemaan. Elkäähän menkö, Liisa, tuumitaanhan vielä. Auttaisikohan tuo, jos minä antaisin todistuksen, että lehmä on Liisan?
"Ehkä heitämme nuo kolme naulaa, Lehmänsäkin viety saatavista, Aikaa sitten lienee kaksi vuotta, Kerjuull' elää, hoitaa lapsiansa." "Vielä mitä! silloin oli lehmä, Milloin rästikirjaan kirjoittelin Onpa mökki vielä, siihen tartun Ett'ei joku meitä ennen ehdi."
Liisan koko toimena oli viikot päästänsä ensinnäkin tehdä pöly- ja varpaluutia, toisekseen elättää ankkoja ja vuohia, jotka toki itse etsivätkin enimmän ruokansa lammikosta torpantuvan pohjoispuolelta, kun mummo vain silloin tällöin viskeli heille vähän jyviä herkuiksi, sekä kolmanneksi ruokkia hevonen ja lehmä.
Onkos se lehmä sitte jo ihan varma? No niin kuin sanottu, niin jos onnistuu, niin lehmä ja paras on sinun... Mutta nyt vaan ei hellitä Myrkky! Hyvä isä kuitenkin ... sitäkin Myrkkyä! Ka ... no niin!... Luota vain Myrkyn sanaan... Vaikka rahan voimalla panee tää poika Luukkaan sinut naimaan.
Minun kaksisataa riksiäni piisasivat hyvin tiloittumiseen. Meillä oli sekä lehmä että pata, rukki ja sänky; mitään muuta emme tässä tilassa tarvinneetkaan. Rakkaus tytyy hyvin vähään, kuin se vaan on toden peräinen, niinkuin tässä oli tapaus. Me tehimme molemmin puolin työtä oikeen toden peräisesti. Elina ompeli ja kehräsi; minä tehin päivätyöni, kynnin peltoni ja viljelin sitä ahkeruudella.
»En minä olekaan ostanut», vastasi Iikka hiljaisesti. »Mistäpähän ne minulle rahat tulisivat? Lehmä seisoi eräänä aamuna rappusten edessä, kun minä tulin ulos. Se raukka oli niin nälkäinen, että kyllä näkyi, miten se oli kärsinyt, ja ehtynyt se oli myöskin niin, ett'en ensin saanut muuta kuin kiulun pohjan märjäksi.»
Kertoi vielä miten sekin toinen lehmä, Hopitenka on isuksen puolelta sen mainion Kaikkolan siitossonnin alaa, joka kaksivuotisena vasikkana maksoi neljättäsataa markkaa, silloin kun se Littoisten hovista tuotiin Kaikkolaan. Maria tunsi Santran puheen vaan tavalliseksi markkinapuheeksi eikä siitä välittänyt lainkaan.
ILMARINEN: Miksi? Siksi, siks ett' onpi se omani. LOUHI: Omas on lehmä, lammas, koira: miksi kansaasi rakastat? ILMARINEN: Siksi, siksi, ett' ovat he ihmisiä. LOUHI: Ihminen Venäehen mieskin ynnä saksa, juutti, ruotsi: heille et kuutasi kuvoa. ILMARINEN: Heillä ei valoa tarvis. LOUHI: Ei ole tarvis täälläkänä. ILMARINEN: Eikö? Katso kaameutta! LOUHI: Totutaan pimeytehenkin.
Miksi lehmä ei apilankukkia etsi, vaan suolaheinäsiä palokannon kainalosta kitkee? Veropäiviäkö mies on tehnyt, kun riutumus rinnassa kotiin palajaa ja sanaa sanomatta vuoteeseensa painuu? Veromarjasiako tyttö poimii, verovihtojako neito lehdikosta taittelee, kun ei laula eikä ilakoi?