Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Sillä vaikka olinkin nähnyt jo paljon outoa matkoillani, en ollut vielä aivan tottunut iankaikkisuuden ihmeisiin. Kuinka? kysyin naivisti. He taitavat puhua siis? He ovat vainajien sieluja, joiden on vielä kerran palattava elämään. Ja Jumalan äiti hoitaa heidät kaikki ja kitkee kaikki rikkaruohot heidän juuriltaan. Olenko minäkin siis huojunut kukkana tässä huomentuulessa?
Hän nuor' oli, mieheksi mainittiin veriruusut nyt haudalla itkee oli outoa laatua viisautens: hän Viroon matkusti, ei hän lens' se ollut ei hänen matkansa ens' orjantappurat Onnetar kitkee. Sen tunsi Saksan kuin Vienan maa veriruusut nyt haudalla itkee ett' oli hän valtias vuosiltaan, nous kunniaksi hän kaiken maan, hän taisteli, kaatui kauneuttaan orjantappurat Onnetar kitkee.
Sen vuoksi se kehittää sitä oppiaan ja sovittaa sitä itseensä ja oloihinsa. Se poistaa yksityisen omaisuuden ja jakaa tasan tavarat. Se kuluttaa kasvatuksen kautta pois itsekkyyden, unohtaa koston ja voitonhimon, kitkee sydämestään vihan ja kaikki muut intohimot, jotka yllyttävät toisia vahingoittamaan. Ja se elää verrattain tyytyväisenä satoja vuosia, ehkäpä tuhansiakin.
Nysse ja Ipu tupakoivat yhdessä etualalla syrjässä kumpikin kivellään istuen, Ipu nysällä, Nysse pitkävarrella. Kapine istuksii penkillä. Ah niin! Pellavaa tyttö kitkee, odottaa. Yksin tyttö kitki pellavaa ja itki, poiss' on armas hältä, ah, ei elämältä paljon toivo-a hän voi. Ah niin! Toivehet on jo tyyten laannehet. Itki, kitki suotta tyttö monta vuotta, kysyi kyynelissä: miss' on armas, missä?
ANTONIUS. Sano suoraan, kansan puheit' älä peitä; Cleopatraa vain Rooman tavoin rienaa, Herjaile niinkuin Fulvia; virheitäni Vapaasti moiti, niinkuin voi vain totuus Ja ilkeys. Oo, rikkaruoho versoo, Jos laimea on tuuli! Paheen soima Pois paheen kitkee. Kyllin täksi erää! AIRUT. Niin kuin vain suvaitsette. ANTONIUS. Sicyonista mit' uutta? Anna kuulla! 1 PALVELIJA. Hoi, Sicyonin mies!
Samoin kuin puutarhan hoitaja kitkee ja leikkaa kaikki huonot kasvut ja hedelmät lakastumaan, niin tiedemiehenki täytyy historiasta sulkea kaikki mitättömät ja kunnottomat kirjoitukset; hän heittää ne unohduksen haudalle katoomaan, ja korjaa muiston temppeliin ainoasti semmoiset kirjoitukset, jotka sen ansaitsevat.
Miksi lehmä ei apilankukkia etsi, vaan suolaheinäsiä palokannon kainalosta kitkee? Veropäiviäkö mies on tehnyt, kun riutumus rinnassa kotiin palajaa ja sanaa sanomatta vuoteeseensa painuu? Veromarjasiako tyttö poimii, verovihtojako neito lehdikosta taittelee, kun ei laula eikä ilakoi?
Hän vaan itsekseen mutisi: "vaikka Maija Liisa oli niin viisas; vaikka Maija Liisa oli niin viisas!" "Ohhoijaa!" huokasi Pallassalmen vanha Heta-muori noustessaan kyykyltään ylös puutarhan kukkapenkkien välistä. "Kyllä se ottaa vanhaan selkään, kun tuntikausia kitkee noita joutavia. Ja mitä siitä sitte on edes hyötyä?
Tehköön kerjureille, mit' aikoo mulle lahjaa antava. Vain vaadin korvaa lasten kyyneleille povenne maininkien pohjassa, jotk' Eedeninsä katoomista itkee, kun kalma heiltä kukat heljät kitkee. Ne leikki siellä sievin päivänperhoin, ne kirmas yli niittuin kirjavain. Yön hunnut yksin heidät huoli verhoin, Koi-Luojan rusko heidät riisui vain.
Taru, laulu seppel on sankarin veriruusut nyt haudalla itkee kun näin hänet, käärehet peitti pään; kuustoista täytti hän eläessään, hän, meitä viisaampi mieleltään orjantappurat Onnetar kitkee. Hän ratsasti armeijan voittoisan päässä, oli aurinko uus hänen otsallaan, kuin kruunu se kimmelsi tuiskussa, jäässä, kuin leimaus se lens yli yöllisen maan. »Mikä on tuo?» jo tiedusti toiselta toinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät