United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Min luulis loukkaavan, se mieleen hälle, Min mieleiseksi luulis, häntä loukkaa. Etemmäks ette mennä saa. Tuo arka Sydämen pelkuruus se hältä kaiken Vie miehuuden. Ei mikään vääryys häntä Voi intoon nostaa. Toivehenne tiellä Voi käydä toteen. Veljeni luo joutuun Palatkaa, kiiruhtakaa katselmusta, Väkeä johtakaa. Mun täytyy vaihtaa Asetta, antaa miehelleni rukki.
Halaistu pursto hahmon otti, joka toisaalta haihtui, ihon norjan saaden, sill' aikaa pinnan kovan haavoitettu. Näin, kuinka kuoppihinsa painui hältä käsvarret, kuinka käärmeen etujalat jatkuivat sen, min typistyivät toisen. Kyyn takajalat yhteen kiertyneinä jäseneks muuttuivat, min peittää miesi, mut toinen omastaan sai kaksi osaa.
Ihanteitaan luojasi kai unelmoi juur hetkellä sillä, kun sun hän loi: hän työhönsä itsekin hurmaus niin, että jäi hältä järkesi unhoksiin! KEV
Kun nain, olin harmaapää, Mutt' kuninkuuteen impeni viedä voin. Pojan ja tytön sain ma hältä. Haudalla äidin leikkivät vielä nuo. Urotöistä jo kylläni sain. On monta ruhtinastakin vallassain, Fjalarin töitä laulut kaikuu, Kannel jo uupuu voittojen kiittelyyn. Nyt levätä mieleni on. Jo illaks' käypi päiväni myrskyinen, Tyyntyvi tuulet; voittamani Meret ja maat myös rauhani tuntekoot." Näin hän.
En näe syytä, Miks ei hän ensin minuun kääntynyt: Min' olen, toden totta ensimmäinen, Jok' olen hältä antimia saanut; Nyt niinkö kurjaks luulee mun, ett' aion Viimeinen olla kiitoksessa? Enkä; Näin oisin muille naurun aineena Ja ylhäisissä narrin nimen saisin. Ei, ensikädess' oisin kolminkerroin Sen summan antanut, vain hellyydestä, Niin hälle hyvää suon.
Tahtoisitko lemmen maljast nauttii Jumalien suosimana tääl, Olkoon mieles puhdas niinkuin lumi Tunturille vasta lankenut. Toki ei niin lieto, häilyväinen, Tuulen tuiskahtais se kiitää pois, Mutta luja niinkuin pohjan tähti, Luja, seisova ja kirkas ain.» Niin hän lausui. Hältä kysyin taasen Eron hetkes mielel synkeäl: Ijankaikeksiko erkanemme Joutumatta yhteen kerran viel?
Olipa kerran mökki pienenläntä, Siin' asui eräs vanha vaari. Hän oli rampa, köyryssä kuin kaari, Mut muutoin mieheks mainittihin häntä. Ja vanha eukko onnettomaks luultu Siin' asui umpisokeana aivan; Silmänsä nähneet valoja ei taivaan, Mut nurinaa ei koskaan hältä kuultu.
Surmaan Aineias Afareun nyt sorti, Kaletorin poian, kaulaan iski, kun päin tämä kääntyi, kärkevän peitsen; kallistui heti pää, kypär' irroten hältä ja kilpi maahan kieri, ja hänt' elonriistäjä surma jo kietoi.
Kas, laulaja tähtiä laulelee ja hän meriä suuria seilailee ja hukkuvi hyrskyhyn, ennen kuin käy purjehin reivatuin. Mitä siitä jos en minä saanutkaan, mitä toivoin ma elämältä, kun sain minä toivehet suuret vaan ja kaihojen kantelen hältä. Ja vaikka ma laps olen pieni vain, niin jumalten riemut ma juoda sain ja juoda ne täysin siemauksin niin riemut kuin murheetkin.
Se vieras sanoi, että »tuleppas, Tapani katsomaan mitä täällä on.» Toista käskyä en odottanut, juoksin ja kuikistin sinne vasuun. Näin siinä makaavan hyvin pienen punakan ihmisen, juoksin äidin luo, kysyin hältä hiljaa, että »mikä se on tuossa vieraan vasussa?» »Pieni poika», sanoi äiti. »Tuo vieras oli sen löytänyt saunan sillan alta.»