Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
TOPIAS. Kas tämmöisiä poikia minulla on, kanttoori! Kuritukseksi ovat he minulle annetut. SEPETEUS. »Kurita tääl', säästä siel'!» TOPIAS. Niin veisaamme, mutta kova on tämä kuritus. Millä maksan, Iivari, puolestasi kylän sänti-rahat, jotka olet hävittänyt, millä maksan sakkos, Esko? Te peijoonit! pampusta pitää teidän saaman, että mökkimme huiskuu. Esko, millä maksan sakkos?
Mutta vielä kertoella tahdon, Kuinka elämänsä päivät mies Yksinänsä iltoihin tääl vietti. Kalliot hän asui majassans, Peltoons viljeli hän ahkerasti, Hedelmänpä runsaan työnsä kantoi. Köyhän turva, orvon suoja aina Onpi majassans mies äänetön, Harvoin sanat hänen huulil kaikuu, Harvoin hänen huulens myhäilee. Vakaana hän aina käyskeleevi, Kaukaisuutta katsantonsa kiehtoo.
Sot'-asehissa siell' liehuu kansa Ja soittaa vaan sotatorviansa; Tääl' luonnon helmahan sointuisaan Vaan paimen laskevi laulujaan. Ja runon hengetär täällä kohtaa Maantyttö kaino hän syntyjään Hän kukkalaaksojen kautta johtaa, Lumoten maailman ihmeillään. Pääkaupungin tomupilven tanner Voi sota-urhoja miellyttää, Vaan rauhan töille on maalla manner Ja salo lauluja synnyttää. LUOMISEN KEV
Kohta on hän tässä, uljas nuorukainen Mereltä, ja Kilian häll' kumppanina Mut he eivät tule ennen kuni palaan Täältä taasen heitä vastaan sanomalla Kuinka luonnistui tääl eräs toinen asja. Jos se onnistui, niin ilosina tullaan, Tullaan niinkuin voittoriemuitsijaa kolme; Mutta jos tääl toimeni käy kumoon, sillon Kaksi vaan me tullaan, Leonard ja minä; Murheisena siirtyy meistä Kilian.
Mitä sankar tääl Elon taistelossa kadottaa, Hälle antaa jälleen toinen maa. Siellä, oi siellä Armiaaks onneks Taas hän aarteensa saa, Joka täällä poissiirtyi. Pyhä haamotus, Joka aurinkosi laskust jää, Elämäsi luotees hengittää, Koilliseen kulkee, Valkenee siellä, Siellä aarteesi saat, Joka täällä poissiirtyi.
Hän taistelkoon tääl hetken, Ristiin rastiin leimahtelkoon jyrinällä Hänen ympärillään kamppauksen tiellä; Sillä huomaa huomaa! iltaväsyneenä Vaipua hän saapi Isän armaan helmaan. Miksi vaikertelsin? Tiedä: vielä kantaa Mulle elon päiväkin tääl kohdussansa Voittoo monta vaihka kadot suuret tein. Tuossahan mun emoseni armas vielä Aina omanani, omanani aina Etäisihin aikoin! Oi mi onni, onni!
Oi! en elon saarel tääl; Kuni aamun valo koillisessa Hänen poskillans oil kelmeys; Hänen purpuraisil huulillansa, Mikä autuaitten hekuma! Häntä katsahdellen matkan päästä Uneksuen seison mä, Autuaaksi tuntuu tämä hetki, Tuskalliseks tuntuu se; Povi polttaa, aatos harhaileevi, Hämäryys ja valo vaihtelee.
On allamme viherjä maa Ja päällämme sininen taivas, Ja läntinen lehtistä laaksoa soittaa Lintujen laulaes. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl. Kun väikyn mä ylhäällä tääl, Tääl tuulien viileäs helmas, Niin kaukana näen mä kaunoisen Paisteessa iltasen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl.
Päivän Sana
Muut Etsivät