Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Mutta vielä kertoella tahdon, Kuinka elämänsä päivät mies Yksinänsä iltoihin tääl vietti. Kalliot hän asui majassans, Peltoons viljeli hän ahkerasti, Hedelmänpä runsaan työnsä kantoi. Köyhän turva, orvon suoja aina Onpi majassans mies äänetön, Harvoin sanat hänen huulil kaikuu, Harvoin hänen huulens myhäilee. Vakaana hän aina käyskeleevi, Kaukaisuutta katsantonsa kiehtoo.
Alarik, jonka katse alinomaa tähysteli ääretöntä kaukaisuutta, aikoi nyt purjehtia sotajoukkoinensa Sisiliaan, sieltä pyrintöjensä aluksi mennäkseen Afrikkaan. Mutta kuolema tapasi hänet pikku Cosenza-kaupungissa , kun hän oli 34 vuoden ijässä.
Adelsvärd silitteli hänen hiuksiaan ja taputti poskelle, mutta ajatukset olivat muualla. Sitten he yhteisvoimin siirsivät maalausjalustan sinne ja samoin ison pastellipahvin. Siinä "seisoi" Maria kivipöytään nojaten, sylissä kukkia, loput maassa; silmät tavottivat uneksien kaukaisuutta. Adelsvärd istuutui, pani piipun pois, katseli kauvan Mariaa ja piirrostansa...
Siis ymmärrätte tuon, kuinka mieli suurissa lennähdyksissä haluaa kukkulain yli ... aina pitemmälle ... kauas kohti kapenevaa kaukaisuutta? Niin, tai kohota kuin lintu ylös pilviä kohti ja niiden läpikin ja sieltä alas... Se on sama tunne ... te siis ymmärrätte sen ... harva nainen sen ymmärtää. Elli uskalsi katsoa häneen ja hakea silmillään kiinni hänen silmäyksensä.
Ja kun ylioppilas päätään käänti ja antoi kätensä liukua pitkin sinistä kaukaisuutta, seurasi silmä sitä, mutta näki samalla valkoisen lakinkin, hulmuavan sametin ja mustan tukan, joka oli korvan juuressa kähertynyt ja jota tuuli värisytti. Eikö niin ... eikö teilläkin ole samaa tunnetta? On ... kyllä minulla on.
Jos katsot viittäkymmentä vuotta tulevaisuuteen ihmis-elämässä, mikä kamalan pitkä, monivaiheinen taival, jonka päätä et näe, sillä se menee synkkää kaukaisuutta kohti.
Barkis vainajan kuolinvuodetta ja liuvuin vuoksen kanssa sitä kaukaisuutta kohden, jota Ham aamulla oli niin kummallisella tavalla katsellut, kun koputus ovelle herätti minut haaveksimisestani. Ovessa oli kolkutin, mutta se ei tätä ääntä aikaan saanut. Koputus oli ihmiskäden ja kuului alhaalta ovesta, niinkuin lapsi olisi naputtanut.
Hänen katseensa oli kohti kaukaisuutta, ei sitä kaukaisuutta, joka oli aivan hänen edessään, vaan toista näkymätöntä kaukaisuutta, joka oli huomattava ainoastaan hänen sielunsa silmille.
Yö valon vie, Synkkä ja kylmä on tie, Kolkkona talvi ja jää Peittävi metsän ja maan; Liedellä on suvisää, Liedellä lempeä saan. Joudu jo, mies! Ehkäpä toiste, kun ties Päin kotisuojia käy, Arkana silmäsi on, Sielt' ilotulta ei näy, Kylmä on yös, iloton. Eloni. Haudan reunall' otelmaa, Tyrsky-merten kuljentaa, Riento kaukaisuutta päin Tuota oot sa, elämäin.
Norjalaiset uskaliaat purjehtijat, jotka ensinnä rohkenivat poistua rannoilta ja heikoilla aluksillaan lasketella kohti kaukaisuutta, olivat epäilemättä myöskin ensimmäiset uudemman Europan kansat, jotka astuivat uuden maailman rannalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät