Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Viimein kuitenkin lopetti kirjoituksensa, nousi seisalleen ja istuessa tönkistyneitä jalkojaan verrytelläkseen käveli muutamia askelia, mutta käänti pöydän sivulta tuolinsa keinutuolin lähelle ja istui siihen vastapäätä Hannaan, otti Hannaa kädestä kiini ja ystävällisesti kysyi: »No, mitä se äiti nyt ajattelee niin pitkään ... mitä, sanoppas!»
Karku Kaarlolle tulevi, Lähtö Ruotsin rohkialle, Tullessa tulisen nuolen, Kivileivän lentäessä, Rautaharkon rastaessa; Läksi maalle marsimahan, Ruotsin maalle rohkialle, Vannoi vaikian valansa: "Ennen kieli kirvotkohon, Silmä päästä siirtyöhön, Kun ma tänne toiste tullen!" Turusen neiti. Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla, Luopi silmänsä selälle, Käänti päätä päivän alle,
Impi itki sillan päässä, Laajan laiturin nenässä; Käänti silmänsä selälle, Loi silmänsä loitommaksi, Näki purren purjehtivan, Tervalaian laiehtivan, Toivoi veikkonsa tulevan, Emon lapsen laiehtivan; Ei tuo veikko tullutkana, Emon lapsi laiehtinna; Tuli ennen tuntematon, Vieras outo oppimaton. "Näitkö vieras veikkoani Selällä meren sinisen?"
"Kyllä ymmärrän, kun äänen kuulen", arveli Aappo ja käänti hevoisensa sauran suojaan ja veti häkin aivan lähelle sauran kylkeä. Muut miehet ryhtyivät tuulikkailla sukimaan lunta sauran päältä ja kyljiltä. Kölliskö pisti hangon sauran kylkeen, painoi sen varren häkinparraspuuta vasten ja hyppäsi parraspuulle.
Minä tuon teille sentähden jotakin, millä voitte säilyttää raitista kauneuttanne, jota minä niin korkeasti kunnioitan, ja joka yksinään voipi tuoda minulle taivaan maan päällä." Signe käänti kasvonsa seinään päin vastaamatta. "Eikö minun helleyteni ansaitse edes yhtä ainoaa silmäystä?
»Syvempi puoli, syvempi puoli, vie koirille se syvempi puolesi», katkasi taas Jukke Antin puheen ja käänti päätään halveksivan näköisesti näyttääkseen siten, ettei hän viitsi kuulla koko puhetta. »Sinä näyt yhäkin olevan minulle vihassa, mutta minä en ole sinulle enää vihassa ja pyydän anteeksi entistä vihaani», sanoi Antti ystävällisesti.
Samassa nousi Tapanikin vuoteeltaan ja kiirehti akkunaan katsomaan sitä toisella puolen järveä seisovaa tunturia, ja silmättyään sitä käänti silmänsä idän taivaalle päin, sille kohdalle mihin unissa oli se kummallinen näky ilmestynyt.
"Sinusta en huolisi, vaikka kahden maailmassa olisimme", sanoi Leena, käänti ylönkatseellisen näköisesti selkänsä Aapolle ja alkoi korjata ruokaa. Aappo tarttui nenäänsä, puristi sitä ja alkoi nenäänsä honisten laulaa: "Jos minun kultani kuolisi, Niin kuppari-ämmän naisin; Sarvista kampoja tekisin, Ja pussista pöksyt saisin".
"Yhtäkaikki," sanoin minä, "missä häntä aikansa kuluttaa." Poika käänti hevosen kotikartanolleen. Rästyneeltä näytti talo. Asuinhuone oli kokoon luhistunut, savutorvet katolla murtuneet ja yksinkertaiset ikkunat olivat päreillä ja tuohilla paikatut. Tämän tähden olivat ikkunat niin paksussa jäässä, että oli niinkuin olisi jäätelit nostettu ikkunain reikiin.
Helmikuun kireänä pakkaspäivänä, koska lumen pinta kiilui täynnä pakkasen silmiä ja metsä oli lymyssä raskaan huudetaakan alla, käänti suksensa Antti pohjoista kohti ja virkkoi Hannalle ja lapsille: »Jääkää Jumalan haltuun», tunsi kuumain kyynelten pitävän tietään kasvoja alas, mutta pakkasviima kylmi ne heti ja teki niistä pieniä puraita lyhköseen partaan ja turkin rintakaulukseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät