Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Aapolle ei tämä odottamatonta ollut. Mutta koskaan ei hän ollut nähnyt niin raivoisaa viinan himoa, kuin Simolla. Aappo tarjosi Simolle raitista vettä. Se kevensi hetkeksi hänen tuskaansa.
Mielestä haihtui alakuloisuus melkein jäljettömiin, kun Aappo tapasi Latun Liisan joka ensin kummaili Aappoa ja sitte kysellä alkoi aasta ööhön koko Aapon kohtalon. Ja lopuksi hän ei antanut elävää rauhaa Aapolle, ennen kuin tämä lähti näyttelemään itseään muillekin tytöille.
Ja kun tyttö sitten sitä ajatteli, että "mitäshän jos isäntä sittenkin tulisi ja minä saisin sen tuonne eloaittaan pönkitetyksi ja se sitten tulisi koko kylän tiedoksi ja kaikki Aapolle nauraisi", kun hän tätä ajatteli, niin alkoi se hänestä tuntua niin hauskalta, että hän jo melkein odotti isännän tuloa. Mutta Kalle oli ennättänyt takaisin sinne, minne oli heittänyt toisen odottamaan.
Sitte käski hän ajaa kaikki hevoset rinnakkaa tuulen puolelle itseään ja niin sitä aika vauhdilla huilattiin tuon kolmea neljännestä leveän lahden yli. "Konsti se on, joka pelaa", arveli Kaurismaan Aappo Kölliskön konstit nähtyänsä. Ennen mainitun rantasauran luo päästyämme sitoi Kölliskö hevosensa sauran tukeen ja sanoi Kaurismaan Aapolle: "Käännä hevosesi suojan puolelle!"
"Minä kiroon sitä". "Ja et salli kenenkään tuoda tänne viinaa?" "Se kirottu neste ei pääse tänne muutoin, kuin minun kuolleen ruumiini yli". "Oi, pakene täältä, oi pakene!" rukoili Simo. "No, minä luotan sinuun, että hoidat sairaan parhaan ymmärryksesi mukaan", sanoi Kölliskö Aapolle. "Minä sen teen, enkä ikinä saastuta itseäni kuninkaan, se on uskottomain ihmisten viinillä", sanoi Aappo.
Kun he tulivat muutamaan kadun kulmaan, missä seisoi poliisi, pyysi Elsa tätä saattajakseen kotia, ja kun tämä kernaasti suostui, ojensi Elsa kätensä Aapolle ja kuiskasi: »Menkää nyt ja hävetkää, kun olette puhunut pahaa toveristanne!» Kun Elsa tuli kotia, oli hänellä kauhean vaikea. Itku oli ihan väkistenkin tulla.
"Sinusta en huolisi, vaikka kahden maailmassa olisimme", sanoi Leena, käänti ylönkatseellisen näköisesti selkänsä Aapolle ja alkoi korjata ruokaa. Aappo tarttui nenäänsä, puristi sitä ja alkoi nenäänsä honisten laulaa: "Jos minun kultani kuolisi, Niin kuppari-ämmän naisin; Sarvista kampoja tekisin, Ja pussista pöksyt saisin".
Tiina oli kyyköttänyt ruiskuhilaan suojassa ja kuullut Tuomaan vastaavan Aapon puheisin, joshan ei aivan myöntäenkään, niin eihän juuri ihan jyrkästi kieltämälläkään, "sillä se asia on tytön omassa tahdossa". Tästä tytöt suihkamaan, että "koska se kerran tytön omaan tahtoon heitetään, niin kyllä käy niinkuin on käynyt Aapolle ennenkin". "Ja johan kaikki muut, paitse isäntä ja Annun isä, tietävät, että Sipolan renki Kalle jo keväällä on antanut kihlansa Annulle ja käynyt Tuomaalassa joka lauantai-ilta ja välistä viikollakin".
"Sinun sanasi ovat herättäneet Saaran omantunnon", sanoi Simo kovemmin Aapolle, "hän ei ole enää meitä vastaan". "Joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme," arveli Aappo. Hirmuiset olivat Simon viinan himot.
Vimpari pisti puukon tuppeensa ja ärjäsi sikiöille: »Suu kiinni!» Vaimolleen hän marisi: »Sinäkin aika ihminen viitsit marista ja asiasta sitten, kun poika on ihmisiin päässyt. Nauraahan tuosta sun pitäisi.» Ja Aapolle sanoi hän: »Ala lekkasta sinä jo taloosi.» Lapset pidättivät itkuansa, turkastelivat nyrkkiinsä ja puskeutuivat äitinsä suojaan, minkä suinkin pääsivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät