United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kolmatta en kerinnyt vielä lähettää, sillä samassa tuli minua kohti kaksi laukausta perättäin; toinen luoti kuului singahtavan pumpulipakan rautaiseen vyöhön, mutta toinen meni hattuni laen lävitse, minua itseäni vahingoittamatta. Siitä huolimatta laukasin jälleen kolme laukausta, piiloittaen tällä kerralla itseni paremmin pumpulipakan taakse.
"Sinäkö se uusi poika olet?" kysyi hän. "Niin, Sir", vastasin minä. Minä luulin itseäni siksi. Minä en tietänyt. "Minä olen yksi Salem House'n opettajista", sanoi hän. Minä kumarsin häntä ja tunsin itseni kovasti lannistuneeksi.
Ylennän alituisesti itseäni hänen silmissään, puhun hänelle suurista aikeistani, joita tuskin itsekään uskon, ja koetan laittaa niin, että hän vaan oivaltaisi, että minä olen parempi, jalompi, viisaampi, lupaavampi kaikkia niitä miehiä, joita hän tuntee tai tulee tuntemaan.
Muistan hyvin siltä ajalta monta tekoa, joita tiesin aivan itsekkäiksi, lähteneiksi mitä tavallisimmista pikkumaisista vaikuttimista. Mutta minä en asettunut niitä arvostelemaan, en ottanut ollenkaan lukuun, että vaikuttimeni johtuivat halusta ylentää omaa itseäni, ja katsoin kokonaan tämän sisäisen tiedon ohi.
Hartaimmilla sanoilla tohtori pani hänen sydämmellensä, että hänen täytyi ryhtyä apuun, mutta Petrovitsch oli jälleen tuo vanha jäykkä jöröpää, ja vastasi vaan: "se on sanottu, kuin sanottu. Minä en houkuttele ketään, enkä anna itseäni houkutella. Minä en tee siihen asiaan mitään. Vielä pari sanaa, herra tohtori: jos tahtoisinkin, en tiedä mitä tekisin". Ei mikään auttanut.
Helvetti! tätä en luullut tapahtuvan. MARTTI. Niin, herrani. MAUNO. Oletko saanut maksus? NIILO. Tässä on sekä pää-oma että kasvot. MARKUS. Maksuni olen saanut, naapuri. Nytpä näyttäisin sulle aika nenän, jos mielisin olla alhainen. MARTTI (erikseen). Nyt en voi itseäni pidättää. (
Samalla minä myöskin tiesin, että itse yhä kartutin varojani ja tietojani, söin hyvin, pukeusin lämpimästi ja asuin mukavasti, ja jos tulin itseäni työllä rasittaneeksi minulla oli aina tilaisuus virkistyksiin ja huvituksiin. Mutta minä selitin, että sekä edellinen että jälkimäinen tosiasia oli seuraus pitkällisestä historiallisesta kehityksestä.
Itseäni en ajatellut, vaan sen sijaan jokaista uutta askelta, jonka epätoivoissani arvelin olevan viimeiseni. Ajattelin Alaniakin, mutta vihaisena, sillä hän oli syynä kärsimyksiini. Sotilasalalla oli Alan paikallaan.
SITTAH. Lapsi! RECHA. Ja nimeen Jumalan, jok' anomusta lie monta kuullut siinä, ihmeitä monia tehnyt, vannotti hän mua, totisin säälin katsein vannotti, ett' armahtaisin toki itseäni! Tai anteeks soisin hälle ainakin, ett' täytyy hänen mulle ilmaista, mik' oikeus hänen kirkollaan on minuun. RECHA. Ma laps oon kristittyjen, kastettu; en tytär Nathanin, oh Herra, Herra, mun isäni hän ei!
Ja päästyäni vihdoin puheen alkuun, en saa itseäni keskeytetyksi ja minä kertoa hulautan yhteen menoon kohtauksesta Konttisedän kanssa. "Hänkö, Tapiosetä ... se herttainen äijä ... me ristimme hänet Tapiosedäksi." "Hän nimitti teitä metsänneidoikseen ... kohta sen jälkeen, kun hän oli teistä eronnut, hän löysi lampaan vuonan, jolta oli jalka poikki." "Ai."