United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun kirkkokalliolta kastettu kansa poistui, niin siltä tuntui mielessä monenkin kuin eivät vanhat haltijat ehkä olleetkaan vihastuneet. Ehkeivät vanhat jumalat uusia vierokaan, eivätkä uudet vanhoja vainoamaan käy? Ehkä sopivat Isä, Poika ja Pyhä Henki yksillä saloilla asumaan kera Tapion, Mielikin ja Nyyrikkipojan, jos hyvänä molempia pidetään.
TUURA: Kertoi kuulleensa, että yksin korven keskellä elät etkä vielä ole antanut kastaa itseäsi. LALLI: Annoitko sinä? TUURA: Ka, mikäpä siinä auttoi! ja pääseehän tuosta lähteessä peseytymällä. LALLI: Saattaa päästä. TUURA: Sinun vaimosi on kastettu? LALLI: On. TUURA: Taitaa tulla jo sinunkin vuoroni? Lienet sinä lähtenyt ristimään? TUURA: En. Toiset ovat asiani. Kuka hän oli?
"Niin, meidän täytyy sanoa, että se on kasvatti, jonka minä olen tuonut mukanani ja jonka me olemme ottaneet omaksemme, ja nyt on meillä kaksi, Mellet ja tämä pienokainen, jotka voivat leikkiä yhdessä". "Mutta onkohan se kastettu?" Niin, sitäpä ei kukaan voinut sanoa.
2:N POIKA Ei siinä muuta osaamista kuin vaan sanoo kolmasti: »uson», kun se kolmasti kysyy: »usotko?» 3:S POIKA Se ei muuten mitään vaikuta, jos ei kolmasti sano, siinä se on taika. Pastori tulee kohta. Olettepa te koko kapalovauvoja. Käykää tänne! Entäs sinä, oletko sinäkin kastettava? JOUKO E-en. KAARINA Oletko jo kastettu? JOUKO E-en! Siellä vaan vielä vähän niitä kirjojaan katselee.
Sinua vuottavat, ja sinua vuotamme me. Tule sinä takaisin, sinut huudamme ensi käräjissä tietäjäksi. Minut tietäjäksi? Sinutpa tietenkin. Vanhaa sukua olet, voimaa on verissäsi, tietosi synnynnäistä, sinulla on isäsi neuvot, jonka oppiakin jo kävit. Sen jälkeen olen käynyt parempaa oppia. Sitä parempi. Olen kastettu!
Sen vaan tiedän, että minut on kastettu ja kasteessa minusta tuli Jumalan lapsi, ja siinä lupasi pappi minulle autuuden sen uskontunnustuksen nojassa, minkä siinä tein, ja luki minulle Jumalan rauhan. Siinä uskossa minä tahdon elää ja kuolla ja sitä rauhaa minä halajan. Juuri sitä rauhaa minä sinulle tarjoan, hyvä vaimo, sanoi pappi, mutta se ei kuulu viulunsoittoon se.
»Kyllä se niin on, ei se muuta ole, ei se ole enää oikia laita, kun sen suustakin puhkeilee julmia kiroussanoja», alkoi selittää Lapin emäntä uskoen, että pahahenki todellakin oli asettunut Liisan sisälle, ja ajatteli, että kastevesi ei varmaankaan ole ollut puhdasta, tai joku muu vajavaisuus ollut kasteessa, tai että kun jostakin pahahenki on manattu ulos, on se pujahtanut lapseen silloin, kun se ei ole vielä ollut kastettu.
Jokainen uhriraukka oli kantapäästä kiireesen verhottu paksulla puvulla, joka eli tehty moninkertaisesta kankaasta ja pikeen kastettu. Risukimppuja oli pantu läjiin heidän jalkojensa ympärille. Nuot onnettomat odottivat tuomiotansa erinkaltaisilla tunteilla. Muutamissa nähtiin Kristin-uskon voitonriemu; mutta monessa ilmestyi ihmisluonnon heikkous.
"Rakas lapseni, mikä sinä olet?" hän kysyi. Heikot, mutta heleät äänet vastasivat: "Minä olen kristitty." "Mistä sinä sen tiedät?" "Siitä, että olen kastettu ja uskon kalliisen Herraani Jesukseen Kristukseen." "Mitä kristityn tarvitsee tietää autuaaksi tullaksensa?" Vastaus: "Katekismus."
Mutta tuosta toisesta, nimettömästä pikku lapsesta, joka kuoli samaan aikaan, ei kukaan meistä tohdi koskaan puhua. Sitä ei kastettu, ja sanotaan, että vähäisten kastamatonten lasten sielut häärivät ijäti pimeydessä taivaan ja helvetin välillä. Ajattele, kuinka kauheata, kun vaipuu äitimme hellästä sylistä pimeään ja kylmään, ja saa siellä alati väristä ja vaikeroida eikä ole kenenkään oma.