United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soittokalun ihmeellisen kirkkaat, heleät äänet sointuivat juuri hänen ääneensä. Väkijoukko kuunteli äänettömänä, kuu hän lauloi: Asuntohon uudempaan, Kotohomme valoisaan Aina pyrkikäämme, Pyhä Henki avun suo, Jeesus johtaa Luojan luo; Häntä kiittäkäämme.
Vastasi vakava sulho: »Veri minulla niinkuin seinä seisahtavi auvon aavistusta, uskallusta onnen uuden; sylitysten syöstään!» Verhot vaatteiden valahti; hetevesihin heilahti heleät varret, painui alle pinnan, nousi kohta päätä kaksi virran vienon kalvoon. Päätä kaksi kaunokaista, hyvä-hymyistä, auvon nuoren autuasta, unho-onnellista; katsoi taivahan sinehen, sukeltausi jälleen.
On keveät jalkansa karkelossa, ovat heleät äänensä, kun illatsuissa laulaen karsinassa istuvat. Hellinä ja herttaisina pysyvät täällä kaikki jöröjä ja äänettömiä. Ka niin Karjalan mies omaansa hoitaa! Hyväpä näkyy olevan heillä siellä elämä, sanoi Marja, ompelustaan kääntäen. Kullassa kuhajavat, silkissä sihajavat. Emme talvikausia heidän vuoteillaan viru.
Kun tuo soittokunta sitten peräkanaa astelee jyrkkää polkua alas karjamajalle ja järeät rautakellot ja heleät vasket ja kimeät tiuvut ! ja kun alppipuron sohina soittaa ainaista pohjasäveltä ja vox humana paimenpojan suusta joikuu! niin, sanalla sanoen säveltäjät, mitä onkaan taivaiset soittonne tämän maallisen musiikin rinnalla! Mutta karjamaja tuotti minulle pienen pettymyksen.
Hänen pukunsa on upea, hänen jäsenensä hennon-soreat, hänen silmänsä heleät, ja hänen hiuksensa välkähtelivät kuin auringon säteet. Kun petturit näkivät hänet taas kauniina ja kunniassa kuten ennen, ratsastivat he suutuksissaan kuninkaan luo.
Sa, goottein kuningatar, suostutko? Niin, kautta kaikkein Rooman jumalain Käsill' on pappi jo ja vihkivesi, Heleät loistaa tuohukset, ja kaikki Hymenin juhlaa varten valmist' on Sen vannon, Rooman katuja en astu, En palatsiini nouse ennen kuin Vien täältä mukanani vihkivaimon.
Mutta korkeammalle kaikkia kaikui heinäsirkkain heleät äänet, ihan kuin pikkola-huilun säveleet hyvinvarustetussa orkesterissa. Sinun teki silloin mieli nähdä näitä heleä-äänisiä laulajia, ja me rupesimme niitä kilpaa ajamaan, saadaksemme yhden kiinni. Mutta turhiinpa olisi yrityksemme mennyt, ellei yksi näistä olisi vahingossa tarttunut hattusi harsi-vaatteesen.
Nyt sait siis likemmältä nähdä heinäsirkan. Sinua kummastutti sen hoikka rakenne ja soukat jalat. Mistähän heleät laulajamme näin ovat laihoiksi joutuneet, arvelit sä. Lupasin silloin sulle sen kertoa. Tässä se nyt on kertomus. Nämä laulavat laihat olennot ovat, näet sä, nekin ennen olleet ihmisiä.
Jo päivänä kolmantena riisuin kullat kulmiltani, päältäni hyvät hopeat, vein ne aittahan mäelle, panin arkun kannen alle: siit' on asti siellä ollut ajan kaiken katsomatta. "Sio nyt silkit silmillesi, kullat kulmille kohota, kaulahan heleät helmet, kullanristit rinnoillesi!
ORPA Nyökäyttää päätään: Olen siitä iloinnut, lapseni! URMAS Auttaa hänet askelmista ylös: Vain yksin karvasteli sydäntäni... Asettaa pöydän päässä olevan istuimen mukavasti Orvalle... Sinun heleät antisi, äiti! Niitä riisuessani epäröin. ORPA Nyökäyttää hiljaa: Olen sinusta ylpeä, poikani! URMAS Arvasin mielesi sinustahan se kaikki on minussakin. Ja niin se alkoi.