Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Riikan kärsivällisyys loppui. Rakas Herra Jumala, pyysi hän, opeta Maunu käymään, että saisin hänestä paimenpojan! Riikka toivoi, että Maunu hänen tupaan tullessaan juoksisi häntä vastaan. Mutta ei, Maunu ryömi entiseen tapaansa, eikä Riikka voinut käsittää, miksi Jumala ei auttanut. Kenties ei Hän ole kuullut minua!
Ilta lähestyi ja lehmät olivat jo tulossa, olihan hän jo kauan kuullut paimenpojan tutun äänen tuolta etäämpää. Tuli leimusi hiljaa padan alla ja vähitellen jouti se sammumaankin, sillä nauriit olivat melkein valmiit ja kypsät. Tuli väheni vähenemistään liedestä ja vähenipä savukin, joka tuprusi piipusta talon matalan turvekaton läpi, ja räystästen alla lirittelivät pääskyt iltalauluaan.
Mutta leppien siemennuput eivät olleet yhtä kuuliaisia kuin männynkävyt; ne pyörivät pois tuulen mukana, linnut nokkivat niitä ja saivat tikkuja kurkkuunsa. Minä tarvitsen paimenpojan, ajatteli Riikka. Enhän minä voi olla koko päivää metsässä lampaita paimentamassa. Minunhan täytyy puhdistaa tupani ja lakaista lattiani. Jospa minä saisin veljen paimenpojaksi!
Tästä Thorbjörn'in nuorempi veli toisen paimenpojan kanssa tuli siihen päätökseen, että Synnöve'n ja Thorbjörn'in kesken sittenkin mahtoi jotain olla; ja tästä saivat he moneen keskusteluun aihetta.
Oi aikaa, riemun aikaa Kukkaisan keväimen, Kun laakson laulut kaikaa Ja helkkää käkönen, Ja sirkut kiltit kilvassa Lentää ja laulaa ilmassa Oi kesää pohjolan! Kun paimenpojan huuli Ei jouda uupumaan, Ei kesän vieno tuuli Kyllästy huminaan, Säveltä laineet kantelee, Hohteitaan Ahti antelee Ja tanssii Vellamo.
"Kysykää puolestani, salliiko hän minun heti lähteä isaurilaisineni Roomaan vai pitääkö hän sitä sopimuksemme rikkomisena. Vastoin hänen tahtoansa en lähde minä eivätkä isaurilaisetkaan." Tribuunit lähtivät Narseksen luo ja Piso virkkoi heille teltasta lähtiessään matkaeväiksi: "Narseksen kainalosauva on tehnyt henkenne pitemmäksi aikaa käyttökelvottomaksi kuin paimenpojan sauva sormeni."
Mutta eipä sitä kauan kestänyt; paimenpojan torvi kajahti uudestaan ja aivan läheltä, ja äänet kaikuivat moneen kertaan ympäristön metsistä. Hän soitti tervehdyslauluaan ja tuolla hän jo ajoikin pappilan neljää lehmää, jotka itsestään kääntyivät ennestään tutulle kujalle, joka vei hernepellon ja paloon tehdyn naurismaan välitse. Nyt Miihkalikin läksi pajalta kotiin käyden papumaan ohitse.
Puurosi jäähtyy; tule pooois, puurosi jäähtyy!" Semmoinen oikea Huhtikuun päivä on naisen sydän, myrskyä ja päiväpaistetta! Hyväksikin sai paimenpojan iltaruoka jäähtyä, vaikka Karja-Anni vähän väliä huuteli häntä sitä nauttimaan. Koko karja oli jo lypsetty, maitohinkit kannetut aittaan ja lehmät vietiin aidoitettuun hakaan yösyöntiin, mutta poikaa ei alkanut kuulua kotiin.
Minä olin silloin paimenpojan kokoinen, kun sykkivin sydämin odottelin tuota onnenkoittoa. Tuli sitten minunkin vuoroni. Siinä ensin kirisin ja pirisin, mutta kun se ei näyttänyt kanttoria tyydyttävän, niin lopulta kaikesta voimastani huutaa huikautin, että salin katto kimahti. Siitä purskahtivat toiset tarjokkaat nauramaan, mutta minä kuumenin korviani myöten.
Kerran oli hän yhtä-ikäisen paimenpojan kanssa eräänä ihanana päivänä mätäkuun alkupuolella ollut Mustanvirran järvellä ahvenia onkimassa. Eipä aikaakaan niin kuulivat he jonkun matkan päässä rannikolta kontioiden mörisevän tuossa iänikuisessa synkässä metsässä, joka ympäröi järven. Selvään kuulivat he, että niitä oli kaksi eli useampia eläimiä. Hän arveli niiden parittelun olleen parast'aikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät