Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Use'in hyvä isäntä aivan aika-huomenessa ennen muien nousematta, kyläkunnan kuulematta nousnut on nuotiotulelta, havannut havumajoilta, havu päänsä harjaellut, kaste pesnyt sirkut silmät.
Saajanaisen kauneutta taas ylistetään myöhemmin näillä sanoilla: Saajanaisen sirkut silmät, Niinkun tähet taivahalla; Saajanaisen kuulut kulmat, Kuni kuu meren-ylinen. Aino onnettomuudessansa vertailee toisten oloa ja omaansa: Niin on mieli miekkosien, Autuaallisten ajatus, Kuin on vellova vetonen Eli aalto altahassa; Niinpä on poloisten mieli, Kuin on hanki harjun alla, Vesi kaivossa syvässä.
Oi aikaa, riemun aikaa Kukkaisan keväimen, Kun laakson laulut kaikaa Ja helkkää käkönen, Ja sirkut kiltit kilvassa Lentää ja laulaa ilmassa Oi kesää pohjolan! Kun paimenpojan huuli Ei jouda uupumaan, Ei kesän vieno tuuli Kyllästy huminaan, Säveltä laineet kantelee, Hohteitaan Ahti antelee Ja tanssii Vellamo.
Jos suvaitsette, Niin kuulla saatte kaikki puhelumme; Maanpetost' ei se koske, ystäväni: Sanoimme vaan, ett' älykäs ja hurskas Kuningas on, ja kunnon kuningatar Ikäinen, kaunis, eikä luulevainen, Ja jalat Shoren vaimoll' ett' on kauniit Ja suu kuin kirsikka ja sirkut silmät Ja mitä makein kieli; lisäks, ett' on Kuningattaren suku aateloitu. Mit' arvelette, herra? Eikö totta?
Kun halpaa vaatetustas toiset pilkkaa, Mua silmäät lempien; Ja ruumiiltas en möisi höyhentilkaa Ma kultiin, helmehen. Iloksi muiden sirkut liverrellä, Kanaarit laulaa saa Sydäntä pyydän vaan ma lämmitellä, Hellyyttä kaipaavaa. Ei pinnan loistehella viihdy lempi, Tuo tyydyttää ei voi; Kiitollisuus, min saa, on suloisempi Ja onni min hän loi.
Mä oottelin vaan "Jaa" milloinka saan Ja lempivän sydän aukeni mulle; Tään tuntea sait, Vaan viel' olet vait, Vai näinköhän toivot kuoloa mulle. Luonnon riemu. Linnut lentää taivaan alla, Riemuellen laulavat, Sirkut kukkakumpuralla Isotellen tanssivat. Kukat terinensä päilyy, Koreilevat tuoksuen, Puiden latvat nuokkuu, häilyy, Kuiskailevat riemuten.
Impi, jonka Luoja soi Tulla luoksein lausuin armon sanaa, Helmen seppeliini loi, Sirkut kukkaisiini toi, Oi nyt onnen riemun aikaa!
Tämän ihanuuden lisäksi levisi aukenevista puiden lehdistä raitis tuoksu, suloinen hengittää, kuin olisi ikuisen nuoruuden henkäys siinä asunut. Ja koko metsikkö kajahteli pesivien laululintujen viserryksistä. Rastaat, peipot ja sirkut pitivät oikein kilpalaulajaisia.
Kasvoi maalla mansimarja, punapuola kankahalla, pellolla heleä heinä, kukka kultainen aholla: siit' on saatu saajanainen, siit' otettu onnellinen. "Saajanaisen suu somainen kuni Suomen sukkulainen; saajanaisen sirkut silmät kuni tähet taivahalla; saajanaisen kuulut kulmat kuni kuu meren-ylinen.
Jalat laati neitoselle, jalat laati, käet kuvasi: eipä jalka nousekana, käänny käet syleilemähän. Takoi korvat neiollensa: eipä korvat kuulekana. Niin sovitti suun sorean, suun sorean, sirkut silmät. Saanut ei sanoa suuhun eikä silmähän suloa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oisi tuo sorea neito, kun oisi sanallisena, mielellisnä, kielellisnä."
Päivän Sana
Muut Etsivät