United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mun puroon pannut kaulaa myöten oli ja vetäen mua takanaan hän kulki veen päällä köykäisnä kuin sukkulainen. Kun liki päässyt olin rantaa pyhää, »Asperges me» niin suloisesti soivan ma kuulin, ettei kynä, aatos riitä. Sylinsä aukas Nainen kaunis, otti käsiinsä pääni ja sen painoi puroon niin syvälle, ett' täytyi vettä niellä.
Mun puroon pannut kaulaa myöten oli ja vetäen mua takanaan hän kulki veen päällä köykäisnä kuin sukkulainen. Kun liki päässyt olin rantaa pyhää, »Asperges me» niin suloisesti soivan ma kuulin, ettei kynä, aatos riitä. Sylinsä aukas Nainen kaunis, otti käsiinsä pääni ja sen painoi puroon niin syvälle, ett' täytyi vettä niellä.
Työ oli hauskaa ja päivät olivat kulkeneet yhtä nopeasti ja melkein yhtä yksitoikkoisesti kuin sukkulainen, joka lenteli loimien välissä; valkoinen pyöreä käsivarsi, joka sukkulaista liikutteli, oli hiukan laihtunut, eikä lyhyt liinapaidan hiha huolinut sitä peittää.
Vipusen laulaessa vanhoja luottehia Wäinämöiselle: Kieli laski lausehia, Kuin on sälkö sääriänsä, Ratsu jalkoja jaloja. Morsiamen kutomista kehutaan häävirsissä: Niin sen piukki pirran ääni, Kuin käki mäellä kukkui; Niin sen suihki sukkulainen, Kuin on portimo pinossa; Niin sen käämi käännähteli, Kuin käpy oravan suussa.
Kahdeksaniitistä kahdellatoistakin sukkulalla kutoessa ja muistaessa mikä sukkulainen nyt on otettava ja montakokertaa sillä heitettävä, pitää sellaisessa jännityksessä, että pian väsyy. Silloin siirryn kaksivartisen ääreen, jossa ei ole mitään ajattelemista, kädet ja jalat tekevät kaiken omalla opitulla tavallaan.
Keikutellen keträpuita, Kohotellen kuontaloita, Keträtkäme rihma kierä, Rihma kierä ja livahka, Laskekame lanka lievä, Lanka lievä ja lahia; Viskatkame viipsinpuulle, Napatkame naulan päälle, Kanikame kangaspuihin, Pielkäme pirranpuuta. Sitte pirta piukkoavi, Sukkulainen suikkoavi, Kuuluvi kylähän kalske, Pirran pirske naapurihin.
Mies nuori kyselemähän: »Mitä suihkit, sukkulainen, suihkitko suruja lemmen vaiko sankarin satua?» Vastasi vakava vaimo: »Helskytän hopeapaidan sulle hehkusta sydämen, synnyinmaalle sykkiväisen.» Nuori uskoi ja uneksi.
Sait sa riskin rinnallesi, Vereväisen vierehesi; Sait sa riskin riihenpuijan, Hempulaisen heinänlyöjän, Pulskin poukkujen pesijän, Varskin vaatetvalkasijan, Karskin kankahan kutojan. Niin se piukki pirran ääni, Kun käki mäellä kukkui; Niin se suikki sukkulainen, Kun kärppä kiven raossa; Niin sen käämy käännätteli, Kun orava oksasella. Elä vie neittä pahoille.
Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Menkö toinen miehiämme Hiitten hirveä ajohon, Sai palan lahoa puuta, Senki suurella surulla." Katrin parannus. Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Niin sen sulkki sukkulainen, Kun kärppä kiven kolossa, Niin sen piukki pirran ääni, Kun kivisen kirkon kello.
Hanki sulho sukkulainen, Kankahalta karttu väärä, Vestele veräjän suussa, Kannon päässä kalkuttele, Tuo'pa tällä tyttärelle, Tälle sorsalle sovita. Vie sitte ve'elle neittä, Saata sotkulle tytärtä Lähti paikat paiastasi, Rätsinästäsi räpälet; Sitte tunnet nainehesi, Ja kosissa käynehesi. Konsa meillä kosijat käypi. Konsa meillä kosijat käypi, Milloin mieli vierahaiset, Konsa armahat ativot?