Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet veikon kotihin, Kun löyät veikkosi verevän Vainiolle vaipunehen, Metsähän menettynehen. Itke, itke meiän neito! Kun itket hyvinki itke. Kun et itke itkettäissä, Itket toiste tullessasi, Kun tulet siskon kotihin, Kun löyät siskosi siveän Sotkutiellä sortunehen, Jääneen karttu kainalohon. Kutti, kutti, neito rukka.
Kun se lysti oli loppunut, pantiin lattialle lauta kupeittain, otettiin esille paksu korento ja Matti kehotti ketä hyvänsä yleisöstä Nallen kanssa väkikarttua vetämään. Nalle istui permannolla, korento kämmenissään, ja odotti kärsivällisesti. Ei kuulunut pitkään aikaan ketään halukasta. Matin täytyi näyttää esimerkkiä. Karttu ei luonnollisesti hievahtanutkaan.
Ympäri salia juoksivat vieraat, nuija-mielet jälessä, ja aina väliin kuului istu, joka osoitti mihin milloinkin karttu oli käynyt. Antero makasi jo hengetönnä pöydän vieressä. Tulliherra, joka vastaikään alikerran salissa oli maljan esittänyt, hypähti, kun ei tiennyt minne paeta, akkunasta ulos.
Mutta ennenkuin sai vanhan jäykän miehen taivutetuksi, täytyi hänen monta kertaa sitä ennen sille näyttää käsivoimansa. Jos kiivaat ja vakavat sanat eivät auttaneet, niin oli hänellä lonkassa valmiina tukeva keppi, jota käytti niin voimakkaasti ja viisaasti, että ukko pian kävi nöyräksi kuin lammas. Tästä, joka pidettiin oikeana kostona, käytettiin sanantapaa: "tuli karttu koiran viereen."
Tanakassa asemassa, jalat hajallaan, ruumis notkistettuna ja karttu ojennettuna olan taakse, seisoi Jussi valmiina lyömään. Kaikkein silmät vartioitsivat häntä. Nostaja nosti, lyöjä löi, lyönti onnistui ja palli kaarsi korkealla ilmassa. Noin ne meidän miehet lyövät! Ei sitä meilläkään olla »Pekkaa pahempia»! huusi poikajoukko, mikä kilvan kiiti sisälinnaan.
Mutta", lisäsi hän kävellessään edestakaisin työhuoneessa ja tarkastellessaan työkaluja ja puuläjiä, "mutta onko teillä myöskin kelvolliset kalut ja muut tarpeet ja mitä, onko tuo tuossa karttu? lapsennehan sillä kaiketikin leikittelevät! ja tämä vasara, no! tämähän on varmaankin vaan oppipoikia varten?" ja niin sanoen heilutteli hän korkealla ilmassa Martti mestarin omaa suurta, raskasta vasaraa, jota Reinhold ei ollenkaan ja Fredrikkikin ainoastaan vaivalla voi käyttää.
Hanki sulho sukkulainen, Kankahalta karttu väärä, Vestele veräjän suussa, Kannon päässä kalkuttele, Tuo'pa tällä tyttärelle, Tälle sorsalle sovita. Vie sitte ve'elle neittä, Saata sotkulle tytärtä Lähti paikat paiastasi, Rätsinästäsi räpälet; Sitte tunnet nainehesi, Ja kosissa käynehesi. Konsa meillä kosijat käypi. Konsa meillä kosijat käypi, Milloin mieli vierahaiset, Konsa armahat ativot?
Aamust' yöhön Agnes seisoo Ve'essä poukkutuolinensa: Murtuu varjons' aallokossa, Tuul' vie hapset hajallensa. Oi laupias Isä armahda! Kuutam'-öinä kirkkahina, Virran väreen välkkyellen, Karttu valkee kauvas loistaa Pontevasti poukutellen. Oi laupias Isä, armahda! Työtä kestää kesät talvet, Vuosi vuodelt' yhtä lyytä; Päivä paahtaa posket hienot, Jalat pienet kylmä hyytää. Oi laupias Isä, armahda!
Päivän Sana
Muut Etsivät