United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minähän olin nuorempana morsiustyttönä sinun häissäsi. AGNES. Se on totta. Minä siis erehdyin. Komea ja ylpeä kuin aina, mutta olet sinä käynyt vähän kalpeaksi. AGNES. Sinä sitävastoin olet punakka kuin aamurusko. SIIRI. Nyt pitää sinun istua tänne sohvaan. Kas niin, ja tyyny pään taakse, palli jalkojen alle ja AGNES. Riittää, riittää, kiitos. Minä olen kuin kissa.
JULIA. Lähetin imettäjän yhdeksältä; Palata lupas puoli kymmeneen. Tavannut ehk'ei häntä. Eikö mitä! Oi, hän on rampa! Lemmen airueksi Ajatus yksin kelpaa, joka kiitää Kymmentä joudummin kuin säde päivän, Jok' ajaa vuorilt' öiset utuvarjot. Sen vuoks on virkull' Amorilla siivet, Ja kevytsulka-kyyhkyill' ajaa Venus. Tiens' ylimmällä huipull' on jo päivä; Ja yhdeksästä kahteentoista kolme On pitkää tuntia, hän vain ei saavu. Jos veri häll' ois nuori, lämmin, kuuma, Niin nopeaan hän lentäisi kuin palli, Ja kimmoilis mun luotan' armaan luo Ja sieltä tänne, viestit vieden, tuoden. Vaan vanhat on, kuin kuolleet oisivat,
Perällä varjostin. Varjostimen keskiosassa vaan puitteet. Ovi, piironki, keinutuoli, palli. Isoäiti kutoo sukkaa keinutuolissa. Lotta istuu pallilla hänen jalkojensa juuressa.
Palli laskeusi, laskeusi lisäyvällä vauhdilla. Terve! sanoi voi potaatille! oli Juuson sanat kun palli lupsahti hänen kämmenensä väliin ja pysäytti kulkunsa siihen. Tuli kuin taivaasta, vaan tarttui se kuitenkin. Tarttui kuin hohtimiin. Eihän ne meidänkään miehet patapuukkoja ole. Kalle! sisaresi kutsuu sinua, huomautti joka minulle.
Parhaassa vierashuoneessa löytyi punainen samettipalli, johon äitini oli maalannut kukkakimpun. Tämän pallin pohjaväri ja Peggotyn iho näyttivät minusta olevan samanlainen. Palli oli sileä, ja Peggotty karkea, mutta se ei haitannut mitään. "Minäkö kaunis, Davy!" lausui Peggotty. "Ei suinkaan, lapseni! Mutta mistä naiminen joukahti teidän päähänne?" "Minä en tiedä!
Minulla on uusi palli, se rääkkäypi, tuumaili Heikki. Rääkkäypi! kummasteli Jaakko. No olithan tuota sinäkin Heikki nuorena ollessasi niitä miehiä joka tiesit, ettei pallilla ole sielua! Se tepsi. Heikki antoi pallinsa ja ruvettiin lyömään. Lyötiin kunnes palli hajosi. Pallilla ei ole sielua! tuumaili Heikkikin lyönnin innoissaan. Aivan oikein, korkia vääryys! lausui Jaakko.
Matti teki tehtävänsä niinkuin unissaan eikä vällttänyt niin mitään, kävikö asiat hyvästi tai huonosti, oltiinko linnassa tai ulkona, se oli Matille yhtäkaikki. Kun siinä sitten lyötiin pallia, tulla suhisi palli aivan Mattia kohti. Joku silloin huusi: "Matti, Matti ota koppi!"
Jos ei teissä ole kopin ottajaa, niin saatte meiltä miestä lainaan, huusi Jussi vastapuoluelaisille. Pekka! ota koppi, jos mies olet! kehotettiin. Pekka, Pekka, äitisi näkee! huudettiin muka häiriöksi. Sattui palli Pekan käsiin, vaan eipä tarttunut, kunmahtihan korkealle takaisin ja tipahti sitten maahan. Vastapuolueella syntyi naurunremakka ja kuin yhdestä suusta huudettiin: äitisipä näki!
Samassa avasi oven ja meni tiehensä. Jussi nousi ylös, niin pian kuin mahdollista oli, läpimärkänä kuin kaijakka. "Kirottu palli", sanoi hän itseksensä, "ja nuot vesipullotkin, joittenka piti menemän rikki. Minä luulen että uudet verka-vaatteeni tulivat vallan pilatuksi. Kaikki olisi sentään käynyt hyvin, jollei vaan morsiameni olisi katsellut kometiaa.
Matti sammassa havahtui ja rupesi käsillään hapuilemaan, mutta siitä huolimatta mennä livisti palli Matin sivuitse aika vonkaa. "Kylläpä on harva mies", kajahti silloin joukosta. Nyt vasta Matti täydellisesti havahtui, sillä tunsipa hän voivansa itsestään poistaa tuon kylläkin syystä annetun moitteen. Nyt rupesi Matti todenteolla tekemään tuota nuorten rattoisaa työtä.