Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
JULIA. Lähetin imettäjän yhdeksältä; Palata lupas puoli kymmeneen. Tavannut ehk'ei häntä. Eikö mitä! Oi, hän on rampa! Lemmen airueksi Ajatus yksin kelpaa, joka kiitää Kymmentä joudummin kuin säde päivän, Jok' ajaa vuorilt' öiset utuvarjot. Sen vuoks on virkull' Amorilla siivet, Ja kevytsulka-kyyhkyill' ajaa Venus. Tiens' ylimmällä huipull' on jo päivä; Ja yhdeksästä kahteentoista kolme On pitkää tuntia, hän vain ei saavu. Jos veri häll' ois nuori, lämmin, kuuma, Niin nopeaan hän lentäisi kuin palli, Ja kimmoilis mun luotan' armaan luo Ja sieltä tänne, viestit vieden, tuoden. Vaan vanhat on, kuin kuolleet oisivat,
Mut hauskaa toki Ol' orjan pettää hirmuvaltiastaan Ja tehdä tyhjiksi sen korskan oikut. EDGAR. Kätenne! Nouskaa! Noin! Kuink' on nyt teidän? Jaloissa tunnett' onko? Seisottenhan! GLOSTER. Kyll', liiaksikin hyvin. EDGAR. Kumman kummaa Mik' olento se tuolla vuoren huipull' Erosi teistä? GLOSTER. Köyhä kerjäläinen.
Tuon Eris innoissaan näki, tuskien tuoja, sillä hän taistelevain kera taivahisist' oli yksin, läsn' ei olleet muut ikivallat, vaan kotonansa rauhass' istuivat ikilinnoissaan ihanissa, kussa ne kullakin heist' oli huipull' ylhän Olympon. Kaikki he nurkuivat nyt synkeäpilveä Zeuta, voitonkunnian saada kun salli hän iliolaisten.
Elellen näin, nyt kuin ennen, vanhus Sûnion huipull' illall' istui kerran. Povellaan ol' kokoon-pantu kääry, Suuren pakanan Sofokleen teelmä, Jalon laulajan, ja kääryn reunaan Piirrettynä: "Oidipûs Kolôneus." Lukenut hän äsken oli draaman, Muistissaan sen ilmeet vielä viipyi, Lauletulla seudull' liiti silmä.
BRUTUS. Suvaitse hiukan! Muista lisäks, että Meist' ystävämme kärsineet on paljon. Asia kyps' on, joukot täpötäydet; Vihollinen se kasvaa joka päivä; Me huipull' olemme, nyt alkaa lasku. Vuoks' on ja luode ihmiskohtaloissa: Jos vaarin otat nousun, vie se onneen, Jos laiminlyöt sen, koko elinjuoksus st Kareihin takeltuu ja kurjuuteen.
Sielt' inhaa riitoa jatkellen, Viel' äissään lunta se laaksoon syytää, Ja paikoin vehmaan verhoa hyytää; Mutt' aurinko ei suo valkoisen Nyt vallita: kukkain kirjavuutta Se mielii, loistoa, eloisuutta. Kun nurmen kukkia viel' ei näy Pyhävaatteissaan väki kukkina käy. Tään harjun huipull' istukaamme, Täst' ihmisliikettä nähdä saamme. Kas kaupungin portti aukenee, Ja kansaa varjoist' aaltoelee.
Vaan tähyellyt suott' ei maan järisyttäjä suuri; hänkin hämmästyin näet katseli taistoa tuimaa, huipull' istuissaan Samothraken metsävän saaren; sinnepä aalloist' astuen hän näki kukkulat Idan, myös Priamon näki kaupungin ja akhaijien laivat; säälien katseli, kuinka akhaijeja iliolaiset 15 sorti, ja johtoon Zeun kovin kiukustui sydämessään.
Päivän Sana
Muut Etsivät