United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kolmepa kuuluisaa jäi poikaa Portheun jälkeen kalliokas Kalydon oli linnana heillä ja Pleuron jäi Melas, Agrios jäi sekä Oineus sankari kolmas, taattoni taatto, jok' uljuudelt' oli heist' yliverta.
Heill' oli vastassaan kedon kummull' iliolaiset, johtajinaan jalo Pulydamas sekä korkea Hektor, Aineias, kuin kuolematon jumaloitsema kansan, Antenor-uron aaluvat myös, Polybos ja Agenor kuulu ja kolmas nuor' Akamas, kuva kuolematonten. Ympyräkilpeä Hektor heist' etumaisena kantoi.
Mutta jo kaatuivat nuo kumppanit, joita sa kaipaat; Säilyi vain Helenos heist', urhea ruhtinas, ynnä Deiphobos, käsi kummankin satutettuna peisten tuimien tutkaimin, vaan Zeus toki kuoleman torjui. Mutta nyt meitä sä johtaos, vie, mihin mielesi käskee! Kanssasi innoin käymme me, eik' ole uupuva miehuus meiltä, mä sen sanon, ei, niin kauan kuin väki riittää.
Kosk' totta tuon, kosk' leikkiä vain. Kosk' hymysuin, kosk' vihoissani; Yht' illoin, toista huomeltain, Ei mitään juur, vaan jotain ain'! Niin vierritän ma tynnyriäin, Kuin pyhä Diogeno eteenpäin. Ihmisvihaaja. Noh, ihmisiä nyt periköön hiis! Jop' olen hulluksi tulla! Ei heille vasta, ma päätän siis, Oo silmäystäkään mulla! Heist' pitäköön huolta taivonen Tai itse piru jos puuttuu!
Totuuden valo, jok' on onni heidän, pois päästä enää heit' ei liukahtamaan.» Ja haamuun päin, mi haastelemaan näytti heist' innokkaimmalta, ma käännyin, lausuin kuin mies, mi hämmentyy vuoks liian kiihkon: »Oi henki, luotu onneen, nauttivainen suloutta ijäis-elon suuren hohteen, jot' arvaa ei, ken tuntenut ei sitä!
Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, 323 ensiks alkoi heist' esitellä jo neuvoa vanhus Nestor, ennenkin joka keksijä keinon ol' oivin; näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Atreun poika ja muut valioimmat akhaijien kaikkein, montapa taaskin akhaijeja on hiuskaunoja kaattu, huuhtonut hurmein tummin on Ares tuima Skamandron kauniit rannat, vaan vajos sielut valtahan Hadeen.
Jos olet mun, Ei myrskyt taivahalta näy. Ei ruoho lakastu, Ei lehti kellastu, Ei jäädy aallotkaan, Hymyilee taivas vaan, Ei tule talvi, vaikka näyttää, Vaan kevät sydämeni täyttää, Jos olet mun. Syys lähestyy. Jok' aamu kukat kyynelehtii, Jok' ilta heist' yks surkastuu.
niin leimunnasta pyhän liekin, jota nyt kohti käännyin, näin ma tahdon haastaa minulle vielä asioita muita. Hän näin: »Tää viides aste puun, joll' elon on lähde latvassaan ja heelmää kantaa pudottamatta koskaan lehtiänsä, on asuinsija autuaiden, ennen taivaaseen tuloaan niin kuuluisien, heist' että runottaret kaikki hyötyi.
Heist' ylen ange on mieli ja rauhaton rintani ratki, tuskien tuivertaissa, ja ponnahtaa sydän uhkaa pois povikätköstään, jalat värjyelee väetönnä. Vaan jos on toimia mielesi, kosk' uni sultakin karkkoo, nouse ja tutkimahan kera tullos vartiokunnat, ettei valvontaan väsyneinä he vain unen valtaan lie toki hervonneet, unohuttain vartiotoimen.
Virkki, ja iskeytyi suru mieliin iliolaisten suunnaton, talttumaton, näet kaupunginp' oli turva Sarpedon, mies vaikk' oli vieraan maan, iso joukko häll' oli johdossaan, ja hän uljain heist' oli taistoon. Karkasivat jo akhaijeja päin, etumaisena Hektor kuoloa kostaakseen Sarpedonin.