Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Kuu tanterelle verityön jo paistehensa luo: vesillä yksin neito sous, jo rantaan ehti, maihin nous. Miks, aave rauhaton, sa sait luo tuonen niittomaan? Käy ruumis ruumiilta hän vait ja kyynelehtii vaan. Vait käy kuin varjo, valvahtui jo vanhus, katsoi, kummeksui. Mut vaellusta seuraten ain' yhä hellemmin hymyili silmä suruinen ja miettiväisemmin; jo sydän aavistanut lie, mihinkä kulki neidon tie.
Jos olet mun, Ei myrskyt taivahalta näy. Ei ruoho lakastu, Ei lehti kellastu, Ei jäädy aallotkaan, Hymyilee taivas vaan, Ei tule talvi, vaikka näyttää, Vaan kevät sydämeni täyttää, Jos olet mun. Syys lähestyy. Jok' aamu kukat kyynelehtii, Jok' ilta heist' yks surkastuu.
Hän käy kuin haamu rauhaton kautt' tuonen niittomaan, ruumiita katsoo, vaiti on ja kyynelehtii vaan. Hiljaista hänen käyntiään, sit' ukko katsoo ihmeissään. Mut, kulkeiss' yhä neitosen, hymyilee lempeemmin suruinen silmä vanhuksen ja miettiväisemmin. Sydän se aavistanut lie, mihinkä tytön kävi tie.
Kun hanki kyynelehtii, Niin ole riemuinen, Taas kevät kaunis ehtii, Iloa tarjoten. Ain' ylistele Luojaa: Kaikk' ajat hauskat on; Hän eloamme suojaa, Sen viepi valohon. Luonnon kirja 1886. T
Tanssien ja leikkien he vietit iltoansa Kunnes koski nukkumatti noitasauvallansa. Mainitsematta on vielä ett' oli joulun aatto, Milloin isä lapsosensa onnekkaaksi saattoi. Joulun mailleen mennessä kun Paavo tulla ehti, On vaimo, lapset murheessa, ja silmät kyynelehtii. Kolkin Kalle sanan saatti: "Taas on mailmassa Ihmissäännöt muurrettuna, Räihän kapakassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät