United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nimellä "Les romains sous l'Empire" julkaisi Mérimée hauskan arvostelun Ch.
Läpi heinän, mi kasteessa hohti Ja jäljiltä verkkahan nous, Me riensimme niemeä kohti, Miss' aalloten mainingit sous. Vain hyppäys poikemmas rantaa, Vain haipuvat kuplaset taa, Ja jo välkkyvä laine sun kantaa Yli Ahtolan kartanon saa. Niin hiljahan maininki silloin Vie kelluvan uimarin tuon, Kuni laine, mi vaahtia illoin Vie tyynehen tyrskyistä vuon.
Kuu tanterelle verityön jo paistehensa luo: vesillä yksin neito sous, jo rantaan ehti, maihin nous. Miks, aave rauhaton, sa sait luo tuonen niittomaan? Käy ruumis ruumiilta hän vait ja kyynelehtii vaan. Vait käy kuin varjo, valvahtui jo vanhus, katsoi, kummeksui. Mut vaellusta seuraten ain' yhä hellemmin hymyili silmä suruinen ja miettiväisemmin; jo sydän aavistanut lie, mihinkä kulki neidon tie.
Vaan kuin hän katsoi, kuin hän sous, Niin rajummaks se virta nous, Ja aallot näkyi hyökyvän Päin rantaa metsähän. Kiiruusti sousi kalamies Selältä kotilahdelmaan, Vaan sitä tuskin tuns ja ties, Kun laht' ei ollutkaan. Miss' äsken selkä loistava Kuvasti hänen kotinsa, Siin' näkee lietetasangon, Mi sillä aikaa tullut on, Ja ranta kaunis entinen On kovin kolkko, liejuinen.
Ei kenkään voi sitä aavistaa, mitä tähdet ne pienet haastaa, kun niitä ääneti katselee mies yksin miettivä maasta. Mua itketti, mua hävetti ja sitten mua myös suututti. Ne kertoivat tarua muinaista, miten isänmaall' oli hätä, miten vieraan miekalla lyötihin ja ristillä maata tätä. Mut kansa nous kuin teräsjous ja sotapurret maassa sous. Mut tähtien silmät ne hämärtyy.
Mut kun suvi saapuvi suloinen, veri jällehen paadessa vertyy, hän muistaa lempensä muinaisen, hänen mielensä kauas mertyy, mihin sankari sous, joka saarelle nous, niin kauniisti kajavat veen yli itkee. Ja silloin jos tuhovirtensä soi, ah, Herra armias auta, pian haahdet aalloissa huppeloi, pian pinnalla tuhto ja lauta vain yksin ui, moni orpoutui, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Tuo silloin laineilta laulu soi: Ain ollut hän ei kivi kuollut, hänet myös elonhehkuhun Luoja loi, hän myös on lempinyt, huollut, mies saarelle nous, pois aamulla sous, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Kylvö tää on kansanhenki, Joss' on vankka varustus; Siin' on toivo, siinä turva Siihen mull' on luottamus. Suomen kansa katajainen Kesti myrskyt, tyynet sous, Käytti vuoroin kuokkoansa Vuoroin taistoon tuimaan nous. Suomen kansan kirves kaasi Lakkalatvat hongat nuot, Suomen kansan aura käänsi Nurin nurmet, korpisuot.
Nyt hän saapui rantaan, sous pursin nopsin ja niin kevein, että ei vedenpintaan tullut piirtoakaan. Perässä seisoi ruorimies tuo taivaan, autuuden tulikirjat kasvoillansa, satainen saattueena henkiparvi. In exitu Israel de Aegypto lauloivat kaikki yksi-äänisesti ja loppuun saakka virren veisasivat.
Vous appellés cela petette? Corriger la fortune, l'enchainer sous ses doigts, être sûr de son fait, site te saksalainen sano pette? Pette? Oo, mike se teiden kieli on köihe kieli! mike paksu kieli! Ei, hyvä herra, jos niin arvelette Laissés-moi faire, mademoiselle, ja ole te rauhalinen. Mite se teile kuulu, kuinka mine pela?