United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi Luoja kaikkivaltias, Avuksi joudu armossasi Hän myrskyn siivin saapuvi, Ja eessään vallat vaipuvi. Voi teitä, voi, te ylpeät! Voi teitä, toden kieltäjät! Voi teitä, synnin ystävät! Jo tähdet ylväät loistott' on, Ja sammuu katse auringon, Ja taivaat kiertyy kokohon. Ja hornan aallot aavat Ne asukkaansa saavat, On vaiva heillä ikuinen.
»Oi turhaa, pois on poissa!» Hän vinhemmin vaan käy »Oi surmasi helmaan kiidät!» Hän koht' ei enää näy. Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo, Sadan miehen voimat hällä, kun ryntää nyt uros tuo.
Ja sillä välin tarkasteli hän työtään: hän neuloi kaunista, kirjavaa vyötä ja lauloi sitä tehdessään vanhaa, ruotsalaista runoa: "Vyön minä neulon kirjavan, sen lemmikilleni lahjoitan, sodastansa kun saapuvi hän, luo tulevi oman ystävän." On jo sanottu, ettei Meri ollut nuori.
Jalon kiitäntää nyt kanteleeni soittaa, Kuinka häätyneenäkin se vihdoin voittaa, Sortovallat kaataa, pahaa uhmiellen, Mailmalle laulele, virs' ylevin! Kurjaa toivotonta lohdutellen auta, Sorretulta murra orjakahleen rauta, Turman joukkiolle, väkivaltaisellen Lausuos: saapuvi kostajakin!
Riemua silloin toivo se toi: hän saapuvi jälleen, pilkkovi puuni ja leimuamaan saa sammuvan ahjon; helpommaks olo käy, ja ma lauhana päiväni päätän. Arvosa herra, jo pois hän jäi; valitanko ma tuota?
Hän saapuvi, antavi maalin, mi säihkyy purppuraruskona taivaalla, jonka kaukainen kansi hehkuvi autuutta maallisen riemun. Hän saapuvi, valtansa rastivi radan ihmisten kulkea kunne hän tahtoo, hän mennehen valtaa, hän tulevan luopi, hän ohjaa suuret ja pienet virrat, hän kutoo kohtalon välkkyvät vaipat, hän, kansojen käskijä, ihmisten herra, mi synkkänä pilvenä vuorilla viipyy.
Ei, ei! Ma raivata tahdon Ne estehet ensin pois, Jotk' onnemme tietä sulkee, Jos tuhatkin niitä ois! Ne raivata tahdon, ne voittaa... Ja Herra jos auttavi, Niin vuoden päästä jo luokses Sun saapuvi sulhosi. Jää hyvästi, armas, siksi! Jää hyvästi, hyvästi! Hetk' eron nyt lyö vaan sitten, Oi, yhdymme ijäksi! Ja sitten, oi, sitten kenties Jo heimosi suostuvi Jää hyvästi, armas, siksi!
On lupaus ilmassa, sitä huhuuvat oudot huulet mulle saapuvi suuri viileys... Paahtoi polttaen ylläni päivä: terve, te äkkiä tulevat tuulet, terve, te iltaiset viileät henget! Humisee oudon raikkaana ilma. Yö eiköhän vietellen katsele mua?... Pysy lujana, urhea sydämeni, oi!
»Oi turhaa, pois on poissa!» Käy vinhemmin hän vaan »Oi surmasi helmaan kiidät!» Ei katso hän taakseenkaan; Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo, Sadan miehen voimat hällä, kun ryntävi urho tuo.
Sorjana seisköön, uljain päin, oma kansani siinä, Milloin saapuvi niin riemujen aika jo taas!" J