Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Näin unta aavikoista Ja kaupungin raunioista, Min kirjokuvut hohtaa Siin kesken aromaan. Sen palatseihin santaa Nyt ilman tuulet kantaa, Ja minne silmä kohtaa, On tyhjyys ja kuolo vaan. Jo sortui muurit ylväät, Jo templein marmoripylväät Ja malakiittilaikat Ne raukee, lohkeaa. Miss' aukes siimeet puistoin, Ei tiedä tarut muistoin, Siell' ehkä laidunpaikat Nyt aron paimenet saa.
Kuutamossa kuohut ryntää, utu täyttää taivahalle, pauhu paatta jäistä kyntää, hyytyy jälleen hyhmän alle; kosken päällä kohvakirkko, siinä tornit, siinä pylväät, kimmeltävi jäinen nirkko taasen kaatuu kaaret ylväät.
Hänen pappinsa ovat lisäksi hurskaita, eivät sellaisia iloisia, jommoisia meidän Jupiterimme ja Fortunamme ylväät palvelijat, he käyvät paljain jaloin, eivät syö lihaa ja viettävät suurimman osan yöstään hartaudenharjotuksissa.» »Siinä esikuva meidän toisille papeillemme. Jupiterin temppeli pitäisi uudentaa», sanoi Lepidus, joka mielellään olisi kaikki uudistanut, mutta ei itseään.
Oi Luoja kaikkivaltias, Avuksi joudu armossasi Hän myrskyn siivin saapuvi, Ja eessään vallat vaipuvi. Voi teitä, voi, te ylpeät! Voi teitä, toden kieltäjät! Voi teitä, synnin ystävät! Jo tähdet ylväät loistott' on, Ja sammuu katse auringon, Ja taivaat kiertyy kokohon. Ja hornan aallot aavat Ne asukkaansa saavat, On vaiva heillä ikuinen.
Vartion hetki on lyönyt, vaikea eessä on työ nyt, tiedätkö paikkas ja ties? Vaarass' on valtion pylväät, toivomme, muistomme ylväät, viljelys vanhempien! Haihtuvi haavekin orjain. Maailma on oma sorjain, valpasten, vapaiden! Yli vyöryvän veen, yli myrskyisän maan uros rientävi raisulla ratsullaan. »Mihin kiire sun, mies?» »Minä viestiä vien.» »Kuka itse sa oot?» »Joku joukosta lien.» »Mihin?
Ja virkkoi: »Kaikki seikat keskenänsä on järjestyksessä, ja tää on muoto, mi Luojan kuvaks luomakunnan tekee. Olennot ylväät täällä nähdä saavat sen ikivoiman merkit, jok' on mitta, min mukaan sääntö tuo on luotu kerran. Ja järjestykseen, josta puhun, liittyy jokainen luonto eri lajeinensa ens syytään lähemmä tai loitommaksi.
SANANSAATTAJA. Hyvin; hän on terve. HERTTUATAR. No, mitä tiedät uutta? SANANSAATTAJA. Lord Grey, lord Rivers ja lord Thomas Vaughan Pomfretiin vankeina on lähetetty. HERTTUATAR. Ken vanginnut on heidät? SANANSAATTAJA. Ylväät herttuat Gloster ja Buckingham. ELISABETH. Ja mistä syystä? SANANSAATTAJA. Kaikk' olen ilmoittanut, minkä tiedän.
Sitten: Juhana kuningas nyt Rooman kanssa On sopinut; hän muuttanut on mieltä, Ei pyhää kirkkoa, ei Rooman hiippaa, Ei valtakaupunkia enää uhmaa. Siis lippus ylväät päästele, ja hilli Tuo hurjan sodan raivo henki, että, Kuin kädest' apatettu jalopeura, Lepohon rauhan jalkoihin se laskis, Eik' oisi muun kuin silmän kauhuna. LOUIS. Anteeksi, pyhä isä! Min' en väisty.
Se vaientanut oisi ukkosenkin; ja tietä äänen, suuntaan vastakkaiseen, nyt katseeni sen alkukohtaa etsi. Ei jälkeen tappion sen tuiman, jossa työ pyhä hukkui Kaarlo Suuren, Roland niin hirveästi torveen toitottanut. Ma sinne pääni käänsin, näytti niinkuin ois sieltä häämöittäneet tornit ylväät. »Mik' on tuo kaupunki?» ma kysyin silloin.
Haaremin puutarhat ylväät Kätkee pyhäkön, min pylväät Työt' ei taitehen, Ruususton, jonk' idän kesä Kaunistaa vain, piilopesä Siell' on rauhan, Templi sydämen. Valtias on valtikatta Siellä, kylmää vaatimatta Loiston kunniaa; Hourisuukot, simahuulet, Balsamiset tuoksutuulet, Lempi, lempi Siellä odottaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät