Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Tuhantten järvein maa, oi maa Totuuden, laulujen, Elomme virran valkama, Sä toivojen, sä muistoin maa, El' itke vaivaa köyhyyden, Oo vapaa, riemuinen! Kun kerran kukkanuppusi On käyvä kukkihin; Kas, lemmestämme nousevi Sun loistos, riemus, toivosi, Ja vielä kerran korkeemmin Soi maamme laulukin. Pilven veikko. Kalliimp' elämää on, näin mä, lempi, Tämän kuolo viel' on kallihimpi.
Oi, te kesäiset pohjolan yöt, joina aurinko loistaa Myötään, päilyen veen vienossa taivahan kans'! Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki, Saaret ja salmet, ja myös taivaalla tähdet ja kuun. Siellä mun mieleni on ja siellä mun muinoiset muistoin, Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös.
Sa viljo veikko, kättä lyö ja kouraa kämmentäin; ja reilu ryyppy otetaan taas pitkäst' aikaa näin. Kai täyden tuopin kestät, mies, voin taata itseäin: hei, muistoin malja otetaan taas pitkäst' aikaa näin! Taas pitkäst' aikaa tavattiin, taas pitkäst' aikaa näin; hei, muistoin malja otetaan taas pitkäst' aikaa näin! Ei ketään.
Mut ylle sun pannaisen pääsi pian nousevi pilvet ja tuulet, pian huutavan häpeääsi lokin, turmionlinnun, kuulet! Vieraalla maalla. Laulaa kukko vieraan maan, herään aamuun ankeaan. Puissa kevyt tuulahdus soi kuin unen aavistus maasta muistoin himmeäin, kesäöissä päilyväin. Liekö päivä tuomion ? Liekö loppu auringon ? Unten kaukomaailmat nytkö iäks sammuvat ?
Minä olen, huomaamattani, viehtynyt laveammin, kuin olin aikonut, kuvaamaan Hispaniassa matkustajaa kohtaavia esineitä; mutta kaikkein tältä niemimaalta seuranneiden muistoin muassa on jonkunlainen romantilaisuus, joka on kuvas-aistille kallis ja unhottumaton. Oli ensimmäinen päivä Toukokuuta, jona matkakumppanini ja minä lähdimme Sevillasta matkalle Granadaan.
Mut sankar'maassa vaikka unhotuksiin jäis tää muisto suurempien muistoin kautta, nimensä jos ei sydänt' enää sytyttäis, ja kuluneine kirjaimineen hyljättäis tuon uskollisen suomalaisen hauta; ei miehen maine kuolis kuitenkaan, ei, henki rientäis ylpeällä miellä laineiden poikki syliin synnyinmaan: tääll' ei hän unhotukseen joudu milloinkaan, tääll' elää hän, vaikk' onkin hauta siellä.
Oi, te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa myötään, päilyen veen vienossa taivahan kans'! Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki, saaret ja salmet ja myös taivaalla tähdet ja kuun. Siellä mun mieleni on ja siellä mun muinoiset muistoin, sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän' myös.
Näin unta aavikoista Ja kaupungin raunioista, Min kirjokuvut hohtaa Siin kesken aromaan. Sen palatseihin santaa Nyt ilman tuulet kantaa, Ja minne silmä kohtaa, On tyhjyys ja kuolo vaan. Jo sortui muurit ylväät, Jo templein marmoripylväät Ja malakiittilaikat Ne raukee, lohkeaa. Miss' aukes siimeet puistoin, Ei tiedä tarut muistoin, Siell' ehkä laidunpaikat Nyt aron paimenet saa.
Niin, maljasessa muistoin parhaimpain siis oli jäljellä nyt sakka vain, se tunnettiin ei lausuttu vaan julki. Mut suotta, sydän, rinnassa sa hakkaat, sa pieni nikkari, on turhat työs! Kaikk' ovat poltettavat laivat rakkaat. Ken leikkiin menee, kestäköön sen myös. Mut seura jatkoi yhdess'oloaan ja suuret aatteet pääsi kunniaan. Ja mielialat sinne tänne sousi.
Siellä merta unelmain Ajatukset kulkee, Kysymykset monet vain Kuolo i'äks sulkee. Ajat jälleen muinoiset Kauan poi'es mennehet Iloksemme palaa, Muistoin meitä halaa. Nyt jo tuska laukeaa, Uni suopi hoivaa, Pieni jalka levon saa, Käsi pieni voimaa. Ilolla kuin lintunen Lennät läpi aikojen, Merten yli maille Toivon, armahaille.
Päivän Sana
Muut Etsivät